Uskonnosta Klubitalolla

Uskonnosta Klubitalolla

Klubitaloyhteisöissä kuntoutujajäsenet edustavat eri-ikäisiä, erilaisen taustan ja tavoitteet sekä erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä, joille yhteistä on kokemus mielenterveyden haasteista.  Yhteisyyttä luovat myös yhteisesti sovitut vapaaehtoisuuden, kanssakäymisen ja tasa-arvon periaatteet. Klubitalot eivät ole sitoutuneita mihinkään tiettyyn uskontoon eivätkä poliittiseen suuntaukseen. Tämä olisikin mahdottomuus, sillä Klubitaloja on nykyisin 34 eri maassa, joiden kulttuuri ja elämänmuodot ovat kaikki erilaisia.

Uskonto ja politiikka ovat aiheita, joita ei voi eikä pidä Klubitalollakaan välttää. Oleellista on se kuinka ja missä yhteydessä niistä puhutaan. Joku voi todeta uskonnon olleen tärkeä voimavara omassa kuntoutumisessa, kun joku toinen taas on kokenut ahdistuksen lisääntyneen ja sairauden pahentuneen voimakkaan uskonnollisen painostuksen seurauksena.  Joku on ehkä löytänyt jonkun puolueen toiminnassa tärkeän osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuden.  Mielenterveyskuntoutujien arvostuksen, taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantaminen taas ovat oleellisia yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, joihin kaikki Klubitalot eri tavoin pyrkivät. Alla oleva kirjoitus syntyi hyvästä keskustelusta uskonnon asemasta Klubitalolla, jonka erään jäsenen kirje yhteisössämme herätti.

Ulla Lehtinen

Luterilaisen klubitalolaisen näkemys asiaan

Kokemukseni mukaan uskonnot, ateismi ja kaikki siltä väliltä elävät Klubitalolla hyvässä sovussa. Ihmisillä voi myös olla hyvinkin syviä vakaumuksia ja usein onkin niin, että vahva vakaumus kestää päinvastaisen vakaumuksen kanssa elävien rinnakkaiselon.

Uskonnossa ja ateismissa ja kaikilla niiden välillä elävillä ihmisillä on omatunto ja oikeudentaju. Lähtökohtaisesti oikeudentaju eli etiikka on yhtä vahva niin ateistilla kuin uskonnollisella ihmisellä. Näin ajatellaan ainakin luterilaisen ja katolisen kirkon parissa. Luterilaisuus jopa erotti lainsäädännön ja oikeuskysymykset ns. maallisille regimentille. Tämä tarkoitti sitä, että Luther luotti ihmisten luontaiseen tajuun oikeudenmukaisuudesta ja näin erotti esivallan ja kirkollisen vallan toisistaan. Myös Katolinen kirkko myöntää omalla tavallaan tämän saman asian, vaikka onkin omiensa parissa jossain asioissa ottanut jyrkemmän kannan joihinkin eettisiin  ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

On olemassa myös sellaista uskonnollisuutta, jossa ollaan vahvasti sitä mieltä, että ainoat oikeat vastaukset elämän joka alueelle löytyvät Raamatusta ja ovat sellaisinaan sovellettavissa nykyaikaan.

Luterilaisuus ja muut suuret kirkot kuitenkin katsovat, että Raamatun kirjoitukset ovat hyvin vanhoja ja niitä tulisi lukea tästä ajasta käsin vaikka Raamattu olisikin tärkein ohjenuora elämässä.Tämä tarkoittaa sitä, että pyritään ymmärtämään myös vallitsevaa kulttuuria ja niitä olosuhteita, joissa Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet. Näin ollen Raamattu ei tarjoa suoria lakikirja- tyyppisiä ratkaisuja moniin nykyajan eettisiin ongelmiin. On vain toimittava ”Raamatun hengessä”. Oikeudentaju ja eettiset kysymykset ovat hyvissä käsissä, kun niitä punnitaan omantunnon mukaan niin uskonnollisen kuin ateistisen maailmankuvan kautta.

Sellainen uskonnollisuus, joka haluaa lähestyä alkukristillistä näkemystä vain suoraan Raamattua lukemalla välittämättä sen historiallisista tosiasioista on fundamentalismia.
Usein fundamentalismiin liittyy voimakas halu käännyttää muita samaan uskoon ja muodostaa tiiviitä samoin ajattelevien yhteisöjä. Etsitään  selkeämpiä ratkaisuja elämän eri alueille  ja ikään kuin ulkoistetaan joitakin omantunnon kysymyksiä uskonnollisten johtajien päätettäviksi ja määritteltäviksi. Tai sitten Raamattu sellaisenaan on sellaisenaan ainoa oikea ohjenuora elämän kaikkiin tilanteisiin.

Tälläiseen uskonnollisuuteen saatta liittyä eristäytymistä erilailla ajattelevien parista ja joistakin yleisistä valalla olevista kulttuuriin kuuluvista asioista, vaikka ne ”maallikon” mielestä olisivat jopa mitättömiä. On hyvin  tarkka ja konkreettinen käsitys esimerkiksi synnistä.

Uskonnollisuutta lienee joka kirkossa hyvinkin modernin ja fundamentalistisen näkemyksen välillä – hyvin monenlaista ja eriasteista suuntaan tai toiseen.
Toisten ihmisten leimaaminen syntisiksi  tai toisen ihmisen uskon arvioiminen tai mittaaminen eivät oikein kuulu luterilaisuuteen ts. vain Jumala tietää miten syntinen tai uskova kukin ihminen on. Omaa tilaansa ihminen voi arvioida ja tunnustaa syyllisyyttä aiheuttavat asiansa armolliselle ja rakastavalle Jumalalle. Myös muutenkin voi olla armollinen itselleen. Me kaikki teemme virheitä. Toisten ihmisten voimakas leimaaminen, syyllistäminen ja käännyttäminen voi olla myös hengellistä sekä henkistä väkivaltaa.

Sellaistakin uskonnollisuutta esiintyy, jossa luvataan ihmeparantumisia. Jopa niin, että joitakin esim. mielenterveyskuntoutujia on kehoitettu olemaan syömättä lääkkeitään ja demonisoitu niiden vaikutuksia. Ihmeet ovat mahdollisia, mutta, sellainen uskonnollisuus ei ole terveellä pohjalla. Voiko ihminen luvata Jumalan puolesta, että tämä parantaa jonkun ilman normaalia lääkitystä tai terapioita?

Lääketiede ja monet nykyaikaiset keksinnöt ja oivallukset ovat monessa suhteessa hyviä asioita myös uskonnollisella kannalta. Ne palvelevat ihmisten hyvinvointia ja pelastavat ihmishenkiä. Näiden asioiden kehittäminen on syntynyt juuri ihmisten pyrkimyksistä hyvään. Uskonnollisessa mielessä Jumala on antanut ihmiselle kyvyn kehittää ja keksiä niitä. Niiden kehittäjät ovat käyttäneet lahjojaan oikein.

Käsittääkseni Klubitalolla voit olla uskoltasi tai uskonnoltasi mikä vaan ja olet tervetullut sellaisena kuin olet. On kuitenkin muistettava, että suuret kysymykset elämästä ja kuolemasta tai moraalista voivat olla joillekin liian raskaita. Ihmiset voivat olla  herkässä tilassa psyykkeensä kannalta ja tällaiset asiat saatavat olla hämmentäviä heidän elämän vaiheessaan.
En ole kuullut apologisia eli Jumalan olemassaoloa todistelevia tai kiistäviä väittelyitä Klubitalolla ja luulen, että sellaiset eivät tänne oikein sopisikaan. On hyvä, jos ihmiset elävät omista vakaumuksistaan käsin niin, että toteuttavat uskontoaan tai sen olemattomuutta käytännössä. Ei julistaen tai käännyttäen vaan tukien toinen toisiaan ja kunnioittaen toistensa vakamusta.

Ville Suhonen