Psykofyysinen fysioterapia

Psykofyysinen fysioterapia

”Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistäminen. Psykofyysisestä fysioterapiasta hyötyvät erityisesti henkilöt, joilla on mielenterveyden ongelmia esim. masennusta, syömishäiriöitä tai paniikkioireita, stressioireita, unettomuutta, jännittyneisyyttä, ahdistuneisuutta tai uupumusta, pitkittyneitä kiputiloja, neurologisia tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamia toimintakykyhäiriöitä tai vaikeuksia perusliikkumisessa tai oman kehon tiedostamisessa tai traumasta tai post-traumaattisesta stressireaktiosta aiheutuvia fyysisisä oireita.”

Lähde: Suomen Psykofyysisisen Fysioterapian Yhdistys PSYFY ry.

Psykofyysiseen fysioterapiaan tarvitsee lähetteen, jonka saa lääkäriltä. Minä sain sen terveyskeskuslääkäriltä. Kela korvaa hoidosta 8e ja hoitokerralle jää hintaa 57e. Käyn terapiassa 15 kertaa, joka on maksimi mahdollisuus. Terapia on sijoitus itseni ja omaan hyvinvointiini. Käyn terapiassa kerran viikossa tai kahden viikon välein.

Minun psykofyysinen fysioterapia alkoi tammikuussa. Tavoitteena on minun jännittyneisyyteni lievittyminen ja näkyväksi tuleminen. Samalla tavoite on löytää oma tapa pysähtyä, rauhoittua ja palautua. Ensimmäisellä terapiakerralla määrittelimme fysioterapeutin kanssa minun ongelman ja teimme suunnitelman hoidon sisällöstä. Minun terapiani tulee sisältämään kehon kuuntelua seisten, istuen, pitkällään ja kävellessä sekä syvärentoutusta ja hengitysharjoituksia ja kosketusta, äänenkäyttöä ja ei:n sanomista. Lisäksi tehdään tyhjän tuolin harjoitus, jossa puhun itselleni. Asioita lähestytään kehon tuntemusten kautta. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen olen aivan täpinöissäni 😊.

Se, että koen olevani psyykkisesti näkyvä, vaatii kehollisesti kokemuksen keskilinjasta kehossa ja vapaana kulkevan hengityksen, tässä ja nyt olemisen. Äänenkäyttöharjoituksessa huomasin, että voimaa löytyy, kun vain otan rohkeuden käyttöön. Tyhjän tuolin terapiassa luovuin omista vaatimuksista. Terapia on tuonut kaiken kaikkiaan voimaantumisen tunteen. Toisen ihmisen lähellä olo ei olekaan niin kammottavaa kuin ennen, alan siis sietämään kosketusta. Terapiassa harjoittelin myös puolieni pitoa fyysisesti sekä sanallisesti.

Jännittyneisyyteni eli elimistön ylivireystila on lievittynyt jo viiden fysioterapia kerran jälkeen. Hengitykseni on rauhoittunut ja tunnen kehoni. Kaikki aistit ovat käytössä. Olen läsnä tässä hetkessä. Alan vihdoin toipua kaikesta kokemastani. Kehoni alkaa rentoutua, eikä ole koko aikaa ”pakenemistilassa”. Kehon ja mielen yhteistyö alkaa sujua ilman sisäistä vastarintaa. Samalla kun kehoni rentoutui, hävisivät myös vuosia kestäneet pelot. Turvattomuuden kokemus helpottui. Mikä ihana vapauden tunne.

Itselläni ainakin on kokemus, että psyykkisen sairastumisen myötä hukkasin kokemuksen kehosta. Fysioterapiassa löysin jälleen liikkumaan kykenevän kehoni. Mieleni on saanut minut uskomaan, etten pysty moniinkaan liikkeisiin. Kehoni unohti, että pystyn. Oli jäykistynyt pökkelö. Kehollisen itseni löytäminen saa minut onnelliseksi.

Psykofyysinen fysioterapia on parantanut kokonaishyvinvointiani. Pelkällä psyyken hoidolla hoito jää kesken, ellei kehoa myös hoideta. Psyyken ongelmat esim. traumaoireet näkyvät myös kehon erilaisin oireina esim. jännittyneisyytenä. Mieltä ja kehoa kannattaa hoitaa yhtä aikaa, jolloin kuntoutuminen on kokonaisvaltaista ja nopeampaa. Jos olisin tiennyt psykofyysisestä fysioterapiasta, olisin käynyt sitä yhdessä ratkaisukeskeisen lyhytterapian kanssa. Nyt kävin niissä peräkkäin. Mutta tärkeintä on, että keholliset muistot ja kokemukset hoidetaan jossain vaiheessa, koska ihminen on kokonaisuus.

Aiheesta innostuneena Raija Kauranen