Myötätuntoa menneeseen

Elämän historiani sisältää paljon pelkoa, turvattomuutta ja ahdistusta. Tänään voin kokea kuitenkin iloa ja levollisuutta. Olen saanut elämäni takaisin raiteilleen. Elämäni ikäviin tapahtumiin en ole syypää, vaikka olenkin vuosikausia kokenut syyllisyyttä mitä erilaisimmista asioista. Pitkien ja monenlaisien terapioiden suurkuluttajana olen saanut selkiytettyä elämääni. Sairauden oireet ovat helpottuneet pitkälle tietoisuuden vaikutuksesta. Olen löytänyt itseni monien vaiheiden kautta. Olen vuosien saatossa elänyt pitkälti muita ajatellen, mutta nyt on minun vuoroni. Vuosi 2022 oli itsehoitovuosi. Tänä vuonna teen edelleen asioita, jotka tekevät minulle hyvää. Itsehoito jatkuu.

Menneisyyden peikot on käsitelty ja minua satuttaneet ihmiset ovat saaneet anteeksi. Olen antanut anteeksi myös itselleni. Oma kyvyttömyys menneisyyden tilanteissa on ollut tuon anteeksiannon aiheena. Anteeksianto on mahdollistunut, kun olen päästänyt irti katkeruudesta ja surrut elämäni vaikeat asiat.  Virheistä oppii vaikkakin hitaasti. Olen ylpeä selviytymisestäni. Päättäväisesti olen taistellut tieni kohti ehyempää ja terveempää elämää. Omat taidot ja voimavarat ovat löytyneet ja otettu käyttöön. Sairaus on haastava, mutta asiat voisi olla huonomminkin.

Rakkaus itseä kohtaan lisääntyy päivä päivältä. En voi antaa rakkautta enempää kuin mitä olen sitä saanut elämäni aikana. En voi siis ammentaa kauhalla, jos olen saanut lusikalla. Mutta voin opetella rakastamaan itseäni yhä enemmän. Minulle rakkauden antaja on Taivaan Isä ja Hänen päivittäinen huolenpitonsa. Ihanat ihmissuhteet ovat rakkaudenlähde. Hyvinvointini lisääntyy päivittäin niiden valintojen kautta, joita teen jatkuvasti. Onkin oleellista mitä valintoja teen. Tärkeää on miettiä mikä tekee minulle hyvää ja rajata asioitaan sen mukaan.

Voin suhtautua menneeseen rakkaudella ja lempeydellä. Minua rikkoneet ihmiset tekivät virheitä ja osa heistä teki parhaansa kaikesta huolimatta. Minun ei tarvitse enää syyttää ketään mistään asiasta, sillä kaikki on anteeksiannettu. Minulla ei ole oikeutta tuomita ketään.  Jokainen ihminen toimii omien haavojensa kautta, niin minäkin. Noihin omiin haavoihin voin suhtautua myötätunnolla. Surra sen surun, jota elämä on tuonut tullessaan. Lakata häpeämästä sitä, miten olen toiminut menneisyydessä. Olen ollut puolustuskyvytön ja toisten vietävissä. Ja se on surullista. Haavani ovat tehneet minusta tällaisen kuin olen. Olen arpien ympäröimä, mutta nuo arvet ovat parantuneet kauniisti. Tuoneet esille aidon ihmisen. Hyvällä tavalla hauraan. Voin siis rakastaa tuota sisintäni, sitä ihmistä, joka olen. Minun ei tarvitse tulla enää miksikään sillä riitän tällaisena.

Myötätunto itseä kohtaan on se lääke, joka parantaa menneisyyden haavat. On tärkeää, että nuo menneisyyden haavat tulee kuulluiksi ja nähdyiksi, jotta ne voi sen jälkeen unohtaa. Se, että opin arvostamaan itseäni ja toisia ja näkemään jokaisen ihmisen keskeneräisyyden tekee elämästä lempeämpää. Me kaikki teemme virheitä ja onneksi niitä voi korjata ainakin osaa niistä. Ja niitä mitä ei voi korjata täytyy vain hyväksyä ja antaa anteeksi. Itselle ja toisille. Myötätunto ei ole kivun vähättelyä vaan oman kivun huomaamista ja hellää lievittämistä. Vasta nyt vuosien jälkeen olen uskaltanut alkaa hoitamaan haavojani hellästi, rakkaudella. Myötätunto itseä kohtaan lisää omaa hyvinvointiani.

Rakkaudella Raija Kauranen