Kesä 2017

8.6.2017                                               Kesä

Taas edessä yksi kesä eikä yhtään tiedä, että millainen siitä tulee. Ei ole rahaa eikä energiaa matkustaa, mutta voihan tehdä esim. kaupunkiretkiä kivoihin paikkoihin täällä paikan päällä. Tai viettää uimarantakesän. Tosin en ole ihan niitä ihmisiä, jotka kestää paistua auringossa tuntitolkulla. Joka kerta tulee mieleen aikaisemmat ja työkesät kouluajoista alkaen. Elämä on nyt niin toista. Sairaus on onneksi remissiossa, että sikäli on helpompaa. Mutta joitain ongelmia vielä on, joiden kanssa on vain pärjättävä viikosta toiseen. Enää en oikein jaksa kuin satunnaista yhteydenpitoa ystäviin kirjeitse ja joitain tapaamisia vuoden mittaan.

Kesällä on kivaa, kun voi syödä jäätelöä niin paljon kuin lystää. Välillä se on päivän ainoa ateria tai sitten neljän euron ateria hampurilaisbaarissa. Viikottaiset käyttövarat on pienet.

Ja ylimääräisiä käyttövaroja en enää pyydä, että saisin rahaa säästöön eli edes jotain turvabudjettia. Mutta kun en saa rahoja riittämään koko viikoksi. Vielä liian monta päivää viikossa menee rahatta ja ruuatta. Vaikuttaahan sekin yleiseen jaksamiseen.

Pihatöitä en enää jaksa. Just ja just jaksoin haravoida meidän talon takapihalta van- hat lehdet, ettei ne tule sisään jaloissa ja sotke eteistä. Kun en kestä enää olla joka paikassa se ”joku” , joka tekee ne hommat, joita toiset ei vain viitsi. Ruusunmarjapensaat pitäisi leikata, mutta kun ne poistetut oksat täytyy saada pois pihalta – siinäpä se, että miten. Mulla ei ole rahaa maksaa mistään kuljetuksista. Eli se on oma ongelmansa, kun ei ole asukastoimikuntaa eikä ole autoileva ihminen. Oli kyllä fiksu liike multa luopua ajokortista, kun tajusin, ettei valppaus riitä ajamiseen sairastuttuani  eikä koskaan ole varaa omaan autoon. Ajokorttitoimistossa katsoivat vinosti, kun olettivat, että multa meni kortti hyllylle jostain syystä. Luulivat siis varmaan, että oli joku poliisiasia.

Ai niin, onhan kesällä myös se uimisen ihanuus! Tosin olen tullut aremmaksi olla vähissä vaatteissa ihan vieraiden ihmisten joukossa eli uimarantaelämä ei ole oikein mua varten. Ehkä se on osin tästä keski-ikäisestä bodystakin johtuvaa. Uimarannat on nuorille ja kauniille sekä lapsiperheille. Tosin ehkä suurin rajoite onnelliseen kesäelämään on mun omassa päässä.Ajatukset meinaa mennä negatiiviselle uralle. Pitäisi suhtautua asioihin ja tuleviin päiviin sekä elämään avoi -mella ja iloisella mielellä. Klubitalo on kesän menossa mukana ainakin parin kuukauden verran. Vähän ”lomaa” täytyy kuitenkin pitää.

Enää en ole harrastanut valokuvausta, mutta hyvä kesäharrastus voisi tulla lintujen tarkkailusta. Siksi ostin itselleni lintuharrastajan oppaan. Asiat ja faktat ei vain tahdo pysyä mielessä, mutta kesän lopussahan sen sitten näkee, onko mitään uutta  jäänyt linnuista mieleen. Niin ja erilaisia miehiäkin voi kesällä tarkkailla sillai turvallisen välimatkan päästä. Se on hauskaa hupia kaupungilla (hymynaama). Että iloista ja virkistävää kesää itse kullekin omien mieleisten tekemisten kanssa!