Jokaisen huoli on tärkeä

Kohtaamme arjessamme ihmisiä, joiden elämistä emme tiedä monesti yhtään mitään. Voimme nähdä liikennevaloissa, kaupassa tai puistoissa ihmisiä, ja ohikiitävässä hetkessä vain arvailla, mistä he ovat sinne tulleet, keitä he ovat, kun ohitamme heidät oman kiireemme keskellä.
Näemme tilanteita, jotka ärsyttävät: ohituksia jonoissa, piittaamattomuutta liikenteessä, tyhjiä katseita puistonpenkillä, huutoa ja kiroilua puistossa tai muuta sellaista käytöstä, mikä kiinnittää hetken huomiomme. Siinä hetkessä, jos ehdimme, saatamme tehdä oman analyysimme siitä, miksi joku ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla, ja ehkä jopa uskoa tietävämme koko totuuden. Kun kuljemme omien huoliemme, kiireen ja ehkä väsymyksen varjostamana, keskitymme helposti vain omaan itseemme, siihen miltä minusta tuntuu, miten tämä tilanne vaikuttaa minuun.
Kuitenkin samaan aikaan samassa paikassa on kaikilla muillakin omat huolensa ja murheensa, jotka mahdollisesti vaikuttavat heidän käyttäytymiseen ja ajattelemiseen.

Arvokkaita hetkiä toisen ihmisten kohtaamisissa ovat ne, kun joku uskaltaa sanoa oman huolensa ääneen, ja paikalla olijat hyväksyvät sen sellaisenaan, arvostelematta ja väheksymättä. On tärkeää ymmärtää se, että vaikka toisen huoli kuulostaisi itselle vähäpätöiseltä tai merkityksettömältä, sillä on täysin eri painoarvo ja merkitys toisen ihmisen elämässä. Vaikka omasta mielestä toisen huoli kuulostaisi omaan elämään verrattuna pikkujutulta, se on silti sille toiselle oikea ja aito huoli ja sillä on merkitystä.
Jos arvottaisimme huolia, ja vain ne, joilla olisi suurimmat murheet, saisivat niitä jakaa tai saada osakseen ymmärrystä, tuskin kukaan suomessa saisi edes vuoronumeroa.
Maailmalla on todella raadollisia kertomuksia sodista, nälänhädästä, totalitäärisistä yhteiskunnista ja monesta muustakin sellaisesta, jotka ovat hyvin kaukana suurinta osaa Suomessa asuvien arjesta. Radikaalisti suurempien vaikeuksien ja huolien ajattelu voi tuoda perspektiiviä omaan arkeen ja auttaa löytämään kiitollisuutta jostain sellaisesta, mitä pidämme helposti itsestäänselvyytenä, mutta niiden miettiminen ei poista sitä tosiasiaa, että huolia silti on jokaisella.

Jokaisen huoli on tärkeä ja tarvitsee huomiota. Pienen lapsen huoli siitä, odottaako isä kotona, vai onko hänen työreissunsa jäänyt pitkäksi, Äidin huoli omasta jaksamisesta kasvattaessaan kahta lasta, puolison ollessa välillä useamman viikon toisella paikkakunnalla töissä. Jollain on usein sama tilanne edessä, ostanko lääkkeet vai käytänkö viimeiset rahani ruokaa, joku toinen syvässä yksinäisyydessään ja masennuksen keskellä pohtii ajatusta itsemurhasta ”Jos kuolisin, jäisikö kukaan kaipaamaan minua?” Jossain nuori nainen on joutunut onnettomuuteen, jonka seurauksena hän ei voi koskaan saada lapsia ja pahasti alkoholisoitunut , kadulla makaava ihmishahmo on täysin näkymätön ohikulkeville ihmisille, eikä tule kohdatuksi ihmisenä. Jokaisella heistä tulisi olla oikeus tulla kuulluksi ja hyväksytyksi huolensa kanssa.

Mikä sinun huolesi on tällä hetkellä? Entä tiedätkö mitä toisille kuuluu?
Pysähdy pohtimaan voisitko sinä olla tänään se, joka kysyy joltain ihmiseltä, ”Miten voit, haluatko jakaa huolesi minulle?” Tai ehkäpä juuri sinä tarvitset itse jonkun, joka kohtaisi sinun huolesi ja ottaisi sen vastaan sellaisena kuin se on, ja ymmärtäisi.

Huolia on vähintään yhtä monta, kuin on ihmistä maailmassa. Jokainen niistä on tärkeä.

Teksti ja kuvat: Heidi Jahnsson