Perustulo voisi auttaa montaa mielenterveysongelmista kärsivää nuorta aikuista

Perustulo voisi auttaa montaa mielenterveysongelmista kärsivää nuorta aikuista

Näin toteaa Sanna Rikala, joka on tehnyt Tampereen yliopistolla Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen Poissa pelistä?  Hänen mukaansa työttömäksi päätyy käytännössä työkyvyttömiä nuoria, jotka eivät saa ajoissa apua.

Sanna Rikala haastatteli 49 nuorta aikuista, jotka olivat masennuksen vuoksi poissa työelämästä tai opinnoista. Nuoret olivat alle 34-vuotiaita. Tämän ikäryhmän kohdalla ovat yhteiskunnassa lisääntyneet niin mielenterveyssyihin liittyvät sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet, kuin myös psyykelääkkeiden ja mielenterveyspalveluiden käyttö.

Haastatelluista nuorista useimmat olivat hakeneet kuntoutustukea, jota voi hakea vuoden sairausloman jälkeen. Kuntoutustuen saamisen ehdot ovat kuitenkin tiukat.

– Kuntoutustukea saadakseen nuoren aikuisen täytyy olla työkyvytön, mutta ei kuitenkaan liian huonokuntoinen, jotta kuntoutustukihakemukseen voidaan kirjoittaa, että paluu työhön tai opintoihin on realistinen tavoite.

Jotkut haastatelluista kokivat joutuvansa valehtelemaan hakemuksessa, että he ovat palaamassa töihin tai kouluun mahdollisimman pian, vaikka he tiesivät, ettei se ole realistista. Jatkuvat ongelmat toimeentulon kanssa, ja avun saamisen viivästyminen vaikeutti monien nuorten tilannetta. Mikäli kuntoutustukea ei myönnetä, seurauksena on jääminen työttömäksi, toimeentulotuelle tai ilman mitään tukia. Pysyviä työkyvyttömyyseläkkeitä nuorille myönnetään hyvin harvoin. Ensisijaisena vaihtoehtona on aina kuntoutus.

– Noin puolet tutkimuksessa haastatelluista oli päätynyt niin kutsuttuun piilotyökyvyttömyyteen eli elämään työttömänä tai toimeentulotuella. Naisista piilotyökyvyttömyyteen oli päätynyt noin kolmannes, mutta miehistä melkein kaikki. Piilotyökyvyttömien tilanne on hankala, koska he joutuvat aktivoinnin kohteiksi, vaikka heidän vointinsa ei sitä sallisi.

Tutkimushankkeen myötä Rikala on kääntynyt sille kannalle, että perustulo voisi auttaa monia.

– Se, että perustoimeentulosta ei tarvitsisi olla jatkuvasti huolissaan, helpottaisi monien oloa huomattavasti.

Rikala huomasi haastatteluissaan myös sen, että työelämän ulkopuolella olevat nuoret yrittävät usein kovastikin muuttaa elämänsä suuntaa, ja heillä on melkein aina myös idea siitä mikä heitä auttaisi ja mitä he haluavat tehdä.

– Mutta järjestelmän tarjoamat vaihtoehdot, kuten tiettyihin tunteihin sidotut nuorten työpajat tai työkokeilut, vastaavat harvoin tätä ideaa. Jos toiminta ei tunnu nuoresta mielekkäältä, masentuneelle tämä apu on yhtä tyhjän kanssa ja voi pahentaa tilannetta, Rikala sanoo.

Jos nuorella on idea siitä, minkälainen toiminta hänen elämäntilanteeseensa sopisi, järjestelmän pitäisi tulla vastaan ja tukea häntä sen toteuttamisessa.

– Prosessin pitäisi mennä elämänilo ja mielekkyyden löytyminen edellä. Elämänilon löytämistä saattaa seurata, ja usein seuraakin, paluu opintoihin tai töihin.

Lähde: http://aikalainen.uta.fi/2018/03/22/apua-saa-se-joka-taitaa-avun-hakemisen/

Kooste: Ulla

 

Allekirjoita kansalaisalaoite:

www.takuutulo.fi


Ellun heipat

Ellun heipat

Kyllä se vaan on totta tuo standardi, Klubitalon työn yleisluontoisuudesta. Yhtenä päivänä siivotaan vessaa, toisena tanssitaan Gibraltarin kaduilla ja kolmantena taitetaan Suvimäen Sanomia. Tätä kaikkea ja paljon muuta nämä reilut viisi ja puoli vuotta on pitänyt sisällään ja nyt on aika heittää hyvästit. On vaikea tiivistää kokemuksia ja ajatuksia tältä ajalta. Nämä vuodet ovat olleen minulle niin tärkeitä, niin henkilökohtaisen kun ammatillisenkin kasvun osalta. Saavuin Klubitalolle 23 -vuotiaana, vastaikää kuntoutuksen ohjaajaksi valmistuneena, ja täällä olen kasvanut melkein kolmekymppiseksi, voisi kai sanoa että aikuiseksi. Klubitalolla onkin ollut hyvä ja turvallista kasvaa. Klubitalo on opettanut, että aina ei tarvitse jaksaa ja suoriutua, eikä aina voi olla hyvä päivä. Välillä mennään puoliteholla ja seuraavan päivän energialla hoituu sitten myös edellisen päivän rästihommat. Yhteisö on tämän paikan vahvuus. Se on kannatellut minuakin silloin kun minulla on ollut surua ja vaikeaa. Kiitos siitä!

Ilolla kuitenkin jo odotan sitä, että nyt maaliskuussa 2018 siirryn uusiin tehtäviin, Kuopioon, kiusaamiseen jälkihoitoon liittyvään hankkeeseen. Olen Klubitalovuosien aikana ymmärtänyt, että kiusaamisella voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Monet teistä ovat kertoneet avoimesti taustoistaan, kiitos siitä. Valitettavasti juuri kokemukset kiusatuksi tulemisesta on yksi tarinoita yhdistävä tekijä. Kiusaaminen aiheuttaa huonoa itsetuntoa ja vääristynyttä minäkuvaa, ahdistuneisuutta, sosiaalisia pelkoja sekä yksinäisyyttä. Uuden työni avulla on mahdollista ennaltaehkäistä näitä haittoja ja siksi olenkin työstä niin innoissani.

Itseäni on alkanut kiinnostaa juuri ongelmien ennaltaehkäisy. Olen aina ollut myös todella innostunut projekteista ja kehittämistyöstä. Tuntuu, että nyt on aika kokeilla jotain tällaista uutta ja erilaista.  Ehkä se kertoo jotain luonteestani ja elämänasenteestanikin, uudet asiat ja vaihtelevuus on kivaa ja kaikkea pitää kokeilla!  Suurin syy uuden työpaikan etsimiseen oli kuitenkin kaipuu kotikaupunkiin perheen, ystävien ja suvun lähelle. Jyväskylästä on kyllä tullut koti ja harrastuksia ja ystäviä jään kaipaamaan. Jostain syystä veri vetää kuitenkin savolaisten pariin.

Todella monessa olen kerinnyt olla mukana näiden viiden ja puolen vuoden aikana. Nuorisovaihdot, Gibraltarin ja Rooman matkat, ovat olleen itselle todella merkittäviä kokemuksia. Kansainvälisyys ja matkustelu ovat minulle todella tärkeää ja siksi oli niin ihana päästä tarjoamaan mahdollisuus siihen muillekin. Matkustelusta ja muusta kansainvälisestä toiminasta oppii niin paljon! Muistan lämmöllä Klubitalon reissuja Worcesteriin ja New Yorkiin osallistuessamme nuorten aikuisten koulutukseen sekä seminaarimatkaa Skotlannissa kansantanssi iltoineen. Molemmista matkoista on hupaisia tarinoita kerrottavana ja paljon oppia jaettavana. Klubitalot voivat olla ylpeitä ja kiitollisia kansainvälisestä verkostostaan ja sen mahdollistamasta toiminnasta. Kehitelkää uusia tapoja hyötyä tästä!

Onhan nuo reissut, retket ja seminaarit sellaisia mieleenpainuvia hetkiä mutta arjen työ Klubitalolla on opettanut myös paljon. Monenlaisiin ihmisiin tutustuminen, yhteisöllisyys ja monet Klubitalon arvot ovat muovanneet minun arvoja, ihmiskäsitystä ja elämänkatsomusta. Aion viedä tuleviin töihini yhteisöllisyyden ideaa ja aidosti asiakasryhmän mukaan ottoa, niin toiminannan suunnitteluun kuin toteutukseenkin. Myös Klubitalon tapa huomioida ihmiset, kysellä kuulumisia ja tehdä päivän työtehtävät kaikille näkyväksi on jotain mistä monessa paikkaa olisi opittavaa.

Sain Klubitalolta ja täällä olevilta ihmisiltä paljon. Koen, että sain myös paljon aikaiseksi. Kehitän mielelläni toimintaa ja olen hyvin muutos myönteinen. Haluaisinkin rohkaista jokaista myös kokeilemaan uusia asioita, tekemään muutoksia ja tekoja omaa elämää koskien. Sillä mikään ei muutu jos mitään ei muuta. Minulle tämä on iso muutos, sekä työ että muutto Kuopioon, mutta tuntuu tosi hyvälle lähteä takaisin kotikulmille.

Kiitos ihan jokaiselle Klubitalolaiselle, jokaiselta olen oppinut jotakin! Ihmisiä täältä tulee ikävä.

ellu


Tunne ja turvataitojen harjoittelua klubitalolla

Tunne ja turvataitojen harjoittelua klubitalolla

Moni meistä naisista on kiltti, miellyttää muita ja jää itse näkymättömäksi. Tunnetaitojen oppimisella on iso merkitys näkyväksi tulemisessa ja omien tarpeiden tiedostamisessa. Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, nimeäminen, haltuunotto ja ilmaisu. Monesti häpeä ja syyllisyys estää meitä naisia ilmaisemasta itseämme. Joskus hylätyksi tulemisen pelko estää rehellisen itseilmaisun. Naiseksi kasvamisen yksi vaikeimmista asioista on oman vihan haltuunotto. Vihan ilmaisu vaatii rohkeutta, mutta johtaa terveeseen itsetuntoon ja itsenäistymiseen. Hyvässä voimantunnossa voi toimia jämäkästi ja päättäväisesti sekä viedä eteenpäin itselle tärkeitä asioita.

Rajojen vetämisen ja itsen suojelun lisäksi voimantunne lisää elämäniloa ja voimaannuttaa. Se vapauttaa naisen ottamaan vastuun myös omasta seksuaalisesta hyvinvoinnista. Jämäkkyys auttaa kertomaan mitä haluaa ja tarvitsee. Jämäkkyyden avulla voi suojautua vahingollisilta asioilta ja poistua tarvittaessa tilanteesta. Turvataitoihin kuuluu EI:n sanominen, kieltäytyminen, oman tahdon ilmaisu, rajojen asettaminen suullisesti tai fyysisesti. Kenenkään ei tarvitse suostua mitätöitäväksi tai vähäteltäväksi. Turvataitoihin kuuluu myös toisen itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden kunnioittaminen.

Lähde: Mari Lankinen, Voimaneidot 2011.

 

Klubitalolla alkaa Oma Voima ryhmä naisille. Ryhmässä harjoitellaan tunne ja turvataitoja erilaisten kevyiden toiminnallisten harjoitusten avulla. Ryhmässä on mahdollisuus kokeilla erilaisia tapoja purkaa tunteitaan ja opetella rajojaan. Ryhmäkerrat eivät ole terapiaa. Ryhmän tarkoitus on herätellä ajatuksia itsestä, mutta ryhmäkertojen lyhyyden ja vähäisen määrän vuoksi ei ole tarkoitus mennä kovin syvälle asioissa. Ryhmää vetää Annemari Päivärinta ja Henna Autio.

Ryhmä kokoontuu klubitalolla ( ollaan jo Rajakadulla takaisin) salissa.

ti 8.5 klo 15-16

ti 22.5 klo 15-16

ti 12.6 klo 15-16

ti 19.6 klo 15-16

Toivomme että sitoudut osallistumaan kaikkiin neljään kertaan, koska jokaisella kerralla on oma aiheensa. Ilmoittautuminen tapahtuu klubitalon kahvion seinällä olevaan nimilistaan. Ryhmään mahtuu 20 naista ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätietoa voit kysyä jäsen Raija Kauraselta tai ohjaajilta.

TERVETULOA MUKAAN!!!


Kuka minä olen?

Kuka minä olen?

Painon pudotus johti minut pohtimaan kuka minä olen? Samalla millainen ja miksi? Omat hyvät ominaisuudet tai voimavarat oli helpointa löytää. Olen rohkea, huomaavainen, ymmärtäväinen, luotettava, sosiaalinen, luova ja idearikas. Luetteloa voisi jatkaa, mutta se ei ole tämän tarinan pointti. Huomasin, että minulla on taipumus tukahduttaa tunteeni syömällä herkkuja. Se, että olen päässyt ylimääräisestä sokerin syönnistä on vaatinut sen, että joudun tutustumaan itseeni uudella tavalla. Mitä minä tunnen ja tarvitsen?

Itsetutkiskelun myötä löysin myös huonot ominaisuuteni. Olen miellyttäjä, alistuja, kiltti. Itsetuntoni on huono. En osaa pitää puoliani. Pelkään ristiriitatilanteita, erimielisyyttä. Tunnen syyllisyyttä turhaan asioista joihin en ole syyllinen. Häpeän omaa naiseutta vaikka ei tarvitsisi. Syyt olotiloille löytyy lapsuudesta; rakkauden vaille jääntiä, hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, yleensäkin uhriutumista. Tuolle uhriutumiselle on aika laittaa piste ja ottaa vastuu omasta elämästä. Sillä kuka on tehnyt ja mitä on tehnyt ei ole väliä vain se merkitsee mitä minä itse teen.  Hyväksynkö itseni ja alanko rakastaa itseäni terveellä tavalla?

Tunteiden käsittely, niille luvan antaminen on johtanut tuskan ja surun kokemiseen. Rintakehällä tuntuva kipu vaatii huutamaan, valittamaan ja puhaltelemaan. Itku on herkässä, mutta pahaolo on saatava ulos. Tarvitsen aikaa ja luotettavan kuuntelijan, joka on tällä kertaa terapeutti. Viha, syyllisyys ja häpeä vaatii jälleen käsittelyä, ties monenneko kerran.  Syömisen tuoman mielihyvä tilalle alkaa tulla kehollista mielihyvää kosketuksen ja liikunnan kautta. On aika opetella itsensä hyväksymistä, tervettä rakkautta itseä kohtaan ja antaa itselle anteeksi taas tuhannennen kerran. Opettelen myös terveitä rajoja. Tavoitteena on lakata miellyttämästä muita, lakata olemasta kiltti. Tarkoitus on tulla ystäväksi itselle.  :-) Nainen opi arvostamaan itseäsi. :-)  :-)  :-)

Tähän kaikkeen pohdintaan löysin hyvän sivuston naisille: www.naistenkartano.com  Sivusto pyrkii vahvistamaan naisten arkipäivän elämänhallintaa, ehkäisemään erilaisten varhaisvaiheen riippuvuuksien kehittymistä sekä tukemaan niistä irtaantumista. Käy tutustumassa sivuihin!

 

Kevät terveisin Raija Kauranen

 

 


Puhtia opiskeluun opiskeluretriitistä

Puhtia opiskeluun opiskeluretriitistä

Kokeilimme Suvimäen Klubitalolla opiskeluretriittiä ja sen toimivuutta maaliskuussa. Idean retriittiin saimme Roihulan Klubitalolta Rovaniemeltä. Kiitos Roihula! Opiskeluretriitin ideana on työskennellä tauotetusti opiskelutehtävien parissa pienryhmässä, mutta kuitenkin omaan tehtävään syventyen. Tauotimme opiskeluretriittipäivän niin, että 20 minuutin opiskelun jälkeen oli viiden minuutin tauko, jolloin oli taukojumppaa, aivojumppaa ja pientä välipalaa tarjolla. Päivä jatkui 20 minuutin opiskelulla ja viiden minuutin tauoilla rytmitettynä (ns. pomodoro-tekniikka). Aloitimme päivän klo 10:30. Työskentely jatkui ruokailuun saakka. Iltapäivän työskentely alkoi klo 12:45 ja jatkuin klo 14 saakka. Retriittiin osallistui viisi jäsentä. Osallistujat antoivat seuraavaa palautetta:

  • ”Aika kului nopeasti.”
  • ”Opiskelu tauotettuna ei kuluta voimavaroja yhtä paljon kuin ilman taukoja.”
  • ”Alussa oli enemmän tietoisuus ympäristöstä ja muista osallistujista, ja sen vuoksi ajatus hieman katkeili.”
  • ”Opiskelu sai uuden, jännän ulottuvuuden, erilaista kuin mikään aikaisemmin kokeilemani työtapa.”
  • ”Tauolla tuntui mukavalta vaihtaa ajatuksia.”
  • ”Tämän voisi järjestää uudestaan piankin.”
  • ”Oli paljon helpompi keskittyä kuin kotona.”

Pohdimme yhdessä, että kun muutamme väistötiloista takaisin Rajakadulle, niin opiskeluretriitti voisi olla myös lauantaina Klubitalolla. Mikäpä estää pitämästä opiskeluretriittiä kevään tullen vaikkapa ulkona. Täällä Tapionkadulla järjestämme opiskeluretriitin vielä maanantaina 9.4. Tule rohkeasti mukaan kokeilemaan uutta tapaa opiskella! Ilmoittautumiset ja lisätietoja Työ- ja opintoyksiköstä!

IMG_9422


Heidin 2 vuotinen taival Suvimäellä

Heidin 2 vuotinen taival Suvimäellä

2 vuotta kestänyt oppisopimus Suvimäen Klubitalolla on nyt suoritettuna ja merkonomipaperit hommattuna! Viralliset todistukset tulevat postissa helmikuussa. Absurdi fiilis, kun en moniin vuosiin ollut uskonut, että jaksaisin koskaan opiskella koulutusta loppuun tai tehdäa töitä päivittäin. Mut pystyin, mä tein sen !!

Minua ei kiinnostanut oma hyvinvointini

Olen ollut ylisuorittaja aikalailla lapsuudesta lähtien. Jo ala-asteella itkin kotitehtävien parissa, kun ylitunnollisena yritin tehdä kaiken täydellisesti. Otin myös henkisesti taakkaa ja vastuuta perheeni asioista ollessani teini-ikäinen. Olen tehnyt paljon vapaaehtoistöitä ja ollut vastuussa mm. eri seurakunnissa, ja kannustin ja kuuntelin läheisiäni, ja joskus myös ihan tuntemattomiakin. Vastapainona oma ympäristöni oli ajoittain aivan kaaosta 17 vuotiaasta lähtien, kun muutin omaan asuntooni. Joskus en jaksanut viikkoihin siivota tai moneen päivään huolehtia edes omasta hygieniasta. Unirytmini oli aivan surkea ja söin väärin. Minua ei kiinnostanut missään määrin oma hyvinvointini. Ulospäin pyrin näyttämään vahvalta, jotta jaksoin tehdä asioita, mutta kotona kohtasin tyhjyyden.

Minäkin tarvitsen apua

2011 kevät pakotti minut kohtaamaan oman avuntarpeeni. Olin ylikuormittunut henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Tuona keväänä menin oma-aloitteisesti lääkäriltä pyytämäni lähetteen kanssa Psykiatriselle osastolle, koska olin niin pohjalla että pelkäsin tekeväni itselleni jotain. En ole koskaan yrittänyt viedä henkeä itseltäni, mutta tuolloin ajatusmaailmani oli niin synkkä että tiesin tarvitsevani tukea. Pääsin sisään äitini avustuksella. Minulla aloitettiin mielialaa kohottava lääkitys ja todettiin jonkinasteinen masennus. Olin vain 10 päivää osastolla, mutta tuona aikana sain jotain toivoa elämääni, kun sain vaan levätä. Tästä alkoi kuntoutumiseni. Aloitin myös terapian ja myöhemmin olen jatkanut säännöllisiä käyntejä joko psykologin tai mielenterveyshoitajien luona. Tiesin että olin tullut pisteeseen, jossa täytyy alkaa huolehtia itsestä ensin muiden sijaan. Tämä polku on ollut todella vaikea, koska joskus tuntui, että minuun on sisäänrakennettuna huoli muista, ja minun tehtävä on olla apuna ja tukena vaikka se veisi itseäni alemmas. Se ei ole tervettä kun se menee liiallisuuksiin. Minäkin tarvitsen apua. Jouduin keskeyttämään ammattikorkeakouluopinnot vuonna 2012 sairastumisen takia, jäämään sairaslomalle ja myöhemmin kuntoutustuelle.

 Klubitalo oli minulle pakokeino omasta arjestani”

Vuosi 2015 oli käännekohta omassa kuntoutumisessani. Olin muuttanut pari vuotta aikaisemmin Jyväskylään opiskelemaan kuntoutusrahan turvin graafisen suunnittelun linjalle, koulun aikana isälläni todettiin keuhkosyöpä johon hän menehtyi reilun vuoden sisään sairauden toteamisesta. Koko 2015 kevät meni isäni kuolinpesän asioiden hoitamisessa, pääasiassa yksin. Onneksi olin löytänyt tahoja, jotka tukivat minua jaksamisessani. Samaan aikaan kun isäni sairaus todettiin, hän menehtyi ja hoidin kuolinpesän asioita, kävin ajoittain täällä Klubitalolla, jonne olin vasta hiljattain liittynyt jäseneksi. Kävin taittamassa toimintakertomusta ja olin mukana erilaisissa Viestinnän yksikön tehtävissä. Klubitalo oli minulle terveellä tavalla pakokeino omasta arjestani. Siunaus. Yhteisö jossa sain olla oma itseni ja ei tarvinnut suorittaa.

 Olin jo täysin luovuttanut toivosta tehdä mitään töitä
Samana vuonna lähdin syksyksi Venäjälle raamattukouluun, kun minua pyydettiin sinne tulemaan. Lähtemiseni oli aika hurja ponnistus itseltäni, koska olin pitkän sairasjaksoni ja isän asioiden hoitamisen jälkeen todella väsynyt. Ekaa kertaa elämässäni olin jo täysin luovuttanut toivosta koskaan jaksaa tehdä mitään töitä, opiskella tai olla kiinni arjessa. Uskalsin kuitenkin lähteä, kun koin että miksi en kokeilisi, ehkä voima jaksaa eteenpäin tulee matkan varrella? Ja tulikin. Jotain käsittämätöntä tapahtui tuon reissun aikana, viikko viikolta sain lukea ja opiskella eri aiheita Raamatun lehdiltä, jotka antoivat minulle uskoa itseeni, toivoa tulevaan ja sellaista jaksamista, joka ei tuntunut olevan mahdollista. Ehkä minusta olisi vielä johonkin?

Usko minuun, joka tuli muilta, kosketti aivan mielettömästi

Palattuani kotiin sain viikon päästä soiton Klubitalolta, Viestinnän yksiköstä, jossa minua pyydettiin tulemaan töihin Klubitalolle vertaisohjaajaksi ja opiskelemaan oppisopimuksella johonkin ammattiin viestintään liittyen. Siis mitä? Minulle soitettiin ja minua pyydettiin töihin. Vau. Sanoin, että voinko miettiä viikon. Aloin varmaan itkemään tuon puhelun jälkeen, koska se luottamus, ja usko minuun, mikä tuli muilta kosketti aivan mielettömästi. Mietittyäni asiaa viikon päätin lähteä tälle matkalle. Ja se kannatti.

Olen nähnyt, että pystyn enempään, kuin uskoinkaan

Oltuani nyt 2 vuotta vertaisohjaajana Klubitalolla  on ollut pakko ymmärtää kuinka tärkeä on huolehtia omasta terveydestä ja jaksamisesta, koska ilman sitä on vaikea olla tukena muille. Olen oppinut turvallisessa ympäristössä pitämään kiinni oman jaksamiseni rajoista, nähnyt sen kuinka paljon minussa on vielä potentiaalia, ja saanut kasvaa eteenpäin yhteisössä, joka on kaikin puolin eheyttävä ja turvallinen. Suvimäen Klubitalo on paikka, jossa minä olen saanut olla kuntoutumassa ja tuettuna, samalla kuitenkin tukien ja auttaen muita kuntoutumisessa. Jännittää lähteä eteenpäin, etsiä muita yhteisöjä jossa toimia, mutta en ole epätoivoinen, olen oppinut täällä todella paljon ennen kaikkea itsestäni.

– Heidi

kollaasi


Nuorena klubitalolla vuonna 2017

Klubitalon ja Kulttuuripaja Trombin yhteisryhmä klubari kokoontui vuoden alusta joka keskiviikko klo 13. Myös vuonna 2017 toteutettiin Erasmus+:n järjestämä nuorten projekti.

Tulin Klubitalolle ensimmäisen kerran 13.6. kesällä 2017. Pari viikkoa myöhemmin 22.6. liityin jäseneksi, jäsenkeskustelun jälkeen. Ilmapiiri talolla oli avoin ja lämmin. Muistan vierastaneeni ihmisiä alussa ja minulla oli olo ettei talo ole ollenkaan minun paikkani. Talolla käymisen aloittamiseen vaikutti myös sen hetkinen ikävä elämäntapahtuma. Viikon kuluttua tulin takaisin talolle ja päätin antaa sille ja muille ihmisille mahdollisuuden. Aluksi lähdin kokeilemaan erilaisia Kulttuuripaja Trombin ryhmiä. Kävin tutustumassa luova kirjoittaminen-, valokuvaus-, kuvataide ja musa -ryhmään. Ainoa ryhmä, joka ei tuntunut omalta, oli musaryhmä. Sen vuoksi, että koen musiikin niin henkilökohtaisena asiana etten uskalla soittaa omia suosikkikappaleita muiden ihmisten kuullen. Muissa ryhmissä aloin käydä säännöllisesti viikottain. Kun olin jonkin aikaa pyörinyt Trombin ryhmissä, minua kutsuttiin perehtymään Klubitalon toimintaan, erilaisten yksiköiden tehtäviin. Päädyin perehtymään viestinnän yksikköön. Silloin mietin, että miten voisin yhdistää nämä kaksi? Käymisen Trombi kulttuuripajan ryhmissä ja käymisen viestinnän yksikössä. Kokeilin yhdistää päiviini molempia. Jossain vaiheessa huomaamattani päädyin käymään enemmän viestinnän yksikössä, jossa sain tehdä paljon kaikkia kivoja tehtäviä, kuten esimerkiksi mainoksia, kirjoittaa lehtijuttuja, sekä huolehtia talon sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä ja tiedottamisesta. Olen tykännyt todella paljon. Kävin myös Klubitalon ja Kulttuuripaja Trombin yhteisessä ryhmässä Klubarissa, jossa oli monipuolisesti erilaista tekemistä nuorille. Puuhailimme sisällä ja ulkona, leivoimme esimerkiksi, kiersimme ravintoloita ja pelasimme pihapelejä. Tällä hetkellä on menossa vaihe, että käyn viestinnän yksikön lisäksi parissa Trombin ryhmässä myös: klubarissa ja neuloosissa, jossa olen saanut uuden innostuksen neulontaan, sekä hieman vinkkejä virkkaukseen, mitä olen hautonut päässäni uutena harrastuksena.

Nyt alkuvuodesta olemme Klubitalon nuorten kanssa kokoontuneet suunnittelemaan tulevaa vuotta ja mitä tekisimme. Apuna käytimme pahvista rakennettavaa ideointipuuta. Puun lehtiin kerättiin ideoita ja sitten ne koottiin puun oksille ja käytiin yhdessä läpi. Odotan innolla, mitä tuleva vuosi pitää sisällään. Saimme ideointipuun avulla kerättyä paljon ideoita ja toimintaehdotuksia. Ideointipuun sisältö koostuu villeistä ideoista, toimintaehdotuksista, projekti-ideoista, sekä toiveista ja odotuksista. Villeiksi ideoiksi nousi esiin esimerkiksi ystävänpäivälahjat, aamukahvit Vesilinnassa, sekä joku kuuluisa artisti esiintymään Klubitalolle tai joku julkisuuden henkilö käymään, jolla on mielenterveysongelmia tai ollut. Toimintaehdotuksiksi tuli esimerkiksi keilaaminen, lauluryhmä, ruoanlaitto ja jaksottainen toiminta. Projekti-ideoiksi ehdotettiin esimerkiksi: jotain lyhyempää projektia kuin Erasmus+ järjestämää kansainvälistä projektia, lyhyt elokuvan tekemistä, omia festareita, taidenäyttelyä Mental Health Art -viikolle, sekä oman lautapelin kehittämistä. Nuorilla on paljon toiveita ja odotuksia, joista muutamia ovat: tekemisen monipuolisuus, toimintaa ja ohjelmaa enemmän klo 14 jälkeen, sekä iltoihin ja viikonloppuihin, jotta pääsee vaikka olisi muutakin. Vertaistukea, uusia kavereita, sosiaaliset paineet/pelot helpottuvat, yhteisöllisyyttä ja ryhmähenkeä, toisten ihmisten tapaamista, uusia sosiaalisia suhteita ja tekemistä ryhmässä, sekä positiivista asennetta kaikkeen jokaisella.

Olen käynyt talolla säännöllisen epäsäännöllisesti viime kesästä lähtien, johtuen siitä että välillä olen ollut ammatillisessa kuntoutuksessa. Yksi syy talolla käymiseen edellisenä kesänä oli, kun odottelin päätöstä kuntoutukseen pääsystä. Tulevia suunniteltelmia kuntoutuksessa on TEAK eli työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, joka sisältää kontaktijakson (Apua ja valmistautumista työkokeilupaikan/paikkojen hakuun) sekä max. 2 työkokeilua, ehkä mahdollisesti työhönvalmennusta vielä. Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia Klubitalon työntekijöitä ja jäseniä siitä, että olette ottaneet mut niin hyvin vastaan! En olisi ikinä uskonut mitä kaikkea hyvää talo on minulle antanut. Olen saanut uusia kavereita, sekä poikaystävän. Enkä osannut kuvitella, että minua odottaisi Rooman reissu talon kautta. Talon toimintaan osallistuminen on tehnyt minulle todella hyvää , minusta on tullut taas sosiaalinen ja läheiseni huomaavat minussa selvän eron. Kiitos Suvimäen Klubitalo! Jatkossa mielelläni olisin mukana talon toiminnassa lehtijuttuja kirjoittamalla, siitä huolimatta että siirtyisin takaisin työelämään.

Johanna L.

Nuoren kokemuksia

 

 


Vertaistukiryhmä Klubitalolla

Vertaistukiryhmä Klubitalolla

Vertaisryhmä on kokoontunut Klubitalolla jo vuoden. Ryhmään on osallistunut aina kuusi jäsentä kerrallaan. Ryhmä on kokoontunut joka toinen viikko talolla. Ryhmää vetää jäsen Raija Kauranen ja työntekijöistä on mukana Anu Pyyhtinen. Raijalla on vertaisohjaaja- sekä kokemusasiantuntijakoulutus. Ryhmässä ei ole valmiita aiheita, vaan jokainen voi tuoda esille haluamiaan keskustelun aiheita. Ryhmä ei ole terapiaa vaan vertaistukitoimintaa. Anun tehtävänä on olla Raijan tukena tarvittaessa ja ryhmän jälkeen Anun kanssa voi keskustella, jos jokin asia jäi painamaan mieltä.

Ryhmän säännöt on laadittu ryhmän alussa läsnäolijoiden kesken. Sääntöjen mukaan kaikkia koskee vaitiolovelvollisuus, toisen asioita ei siis ole lupa puhua ryhmän jälkeen. Kaikki ryhmäläiset ovat tasavertaisia. Jokainen jäsen tulee hyväksyä sellaisena kuin kukin on. Kaikilla on mahdollisuus puhua tai olla halutessaan hiljaa ja vain kuunnella. Toisen puheenvuoroja ei kommentoida ja jokainen puhuu vain omista kokemuksistaan. Toisia ei neuvota, ellei joku pyydä neuvontaa. Jokaista puhujaa kuunnellaan. Jokaisella on oikeus kysyä ja vastata niin halutessaan. Kännykät pidetään pois päältä tai äänettömällä ryhmän ajan.

Ryhmässä on keskusteltu tällaisista aiheista: Millaiset asiat auttavat sinua jaksamaan hankalissa tilanteissa? Millaisia harrastuksia sinulla on? Mitä ominaisuutta arvostat itsessäsi? Tunnistatko ja osaatko ilmaista omia tunteitasi? Tunnistatko omat tarpeesi? Mikä tuottaa sinulle iloa ja mielihyvää? Oletko hyväksynyt oman sairauden? Miten läheiset ja ympäristö suhtautuu sairauteesi? Oletko kertonut sairaudestasi muille? Mikä sinua on auttanut psykiatrisessa hoidossa? Tiedätkö riittävästi eri hoito ja kuntoutus vaihtoehdoista? Mitä odotat elämältäsi? Millaisia keinoja sinulla on katkaista häiritseviä ajatuksia tai ajatusmalleja? Kuunteletko kehoasi ja osaatko rentoutua? Millaisia hyviä harjoituksia olet löytänyt, joista itse olet hyötynyt? Miten sairaus on vaikuttanut sinun minäkuvaan? Tehty harjoitus minuudesta, jossa käyty läpi minuuden osa-alueita. On keskusteltu myös lääkityksestä ja hoidosta.

Kevään 2018 ryhmäkerrat ovat: 12.1., 26.1., 9.2., 23.2., 9.3., 23.3., 6.4., 20.4., 4.5., 18.5. Ryhmä kokoontuu perjantaisin klo 13. Ryhmäkerta voi peruuntua Raijan epävakaan elämäntilanteen takia. Ryhmään ilmoittaudutaan kahvion seinällä olevaan nimilistaan (avoinna 2 ryhmäkertaa kerrallaan). OLET TERVETULLUT MUKAAN JAKAMAAN KOKEMUKSIA!!!

Terv. Raija Kauranen

kuva vert ryhmä

 


Vanhemmuusryhmä Klubitalolla

Vanhemmuusryhmä Klubitalolla

Vanhemmuusryhmä on kokoontunut Klubitalolla kaksi vuotta. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Ryhmään ei ole tarvinnut ilmoittautua etukäteen. Ryhmäläisiä on kahden vuoden aikana ollut 9. Osa käy vain kerran ja osa osallistuu säännöllisesti. Ryhmää vetää jäsen Raija Kauranen. Työntekijä ei ole läsnä ryhmässä. Raijalla on vertaisohjaaja- ja kokemusasiantuntijakoulutus. Ryhmä ei ole terapiaa vaan se on vertaistukitoimintaa. Ryhmään osallistuminen edellyttää että on omia lapsia tai suunnittelee perheenlisäystä. Ryhmäläisten lapset ovat olleet eri-ikäisiä leikki-ikäisistä aikuisiin.

Ryhmän säännöt on sovittu etukäteen osallistujien kanssa. Jokaista ryhmäläistä koskee vaitiolovelvollisuus suhteessa toisen puheisiin. Ryhmässä jokainen voi jakaa omia kokemuksia vanhemmuuteen liittyen. Keskusteluihin voi osallistua tai voi olla halutessaan hiljaa ja vain kuunnella. Jokaisella ryhmäkerralla on oma teemansa. Ryhmässä käydyistä asioista on koottu kansio, joka on työ- ja opintoyksikön kirjahyllyssä. Kansion sisältöä saa kopioida halutessaan.

Ryhmässä on keskusteltu seuraavista aiheista: Millaisia tunteita vanhemmuus on sinussa herättänyt? Oletko pystynyt keskustelemaan lastesi kanssa sairaudestasi ja miten? Oletko saanut tukea riittävästi vanhemmuuteesi? Miten haluaisit kehittää itseäsi vanhempana? Onko lapsillasi ystäviä? Onko lapsillasi tukihenkilöä? Miten hoidat itseäsi? Miten hoidatte kotityöt perheessäsi? Millaisia tunteita sairaus on sinussa herättänyt? Miten perheenjäsenesi kokevat sairautesi? Miten purat omia tunteita ja miten autat lapsiasi tunteiden ilmaisussa? Millaisia taloudellisia huolia sinulla on tai on ollut? Miten talousasiat ovat vaikuttaneet lapsiisi?  Mitä voimavaroja sinulla on?  Miten voit lisätä voimavarojasi? Mikä sinua auttaa jaksamaan vanhempana?

Lisäksi on keskusteltu perheen saamista tukimuodoista ja niiden hyödystä. Ryhmässä on mietitty mitä vanhemmuus on tai sisältää? On keskusteltu perheen vuorovaikutuksesta ja lasta suojaavista tekijöistä. On pohdittu kuntoutumista perheenä ja kuntoutumisen sisältöjä ja mietitty perheen tavoitteita ja toiveita. Yhdessä on puhuttu tunteista, kuten riittämättömyydestä, syyllisyydestä, kyllästymisestä, peloista ja raivosta sekä pettymyksestä. Vanhemmuusryhmässä kävi vierailija perheneuvolasta. Hän kertoi parisuhteeseen ja murrosikäisen vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Vierailijan luennolle osallistui jäseniä talolta, vaikka he eivät varsinaisesti ole vanhempia. Parisuhdeasiat koskettavat kuitenkin useita, vaikka ei olisi omia lapsia.

Kevään 2018 vanhemmuusryhmän kokoontumiskerrat ovat keskiviikkoisin klo 13 Klubitalolla kerran kuukaudessa: ke 10.1., 7.2., 7.3., 4.4., 2.5. Kevään 2018 jälkeen vanhemmuusryhmä loppuu talolla.

raijan kuva

 

 

 

 

 

 


Joulun tunnelmia

Joulun tunnelmia

Joulu on antamisen aikaa. Parasta minun mielestäni on ehdottomasti joululaatikot sekä joulun vietto perheen kanssa. Perheeni jouluperinteisiin kuuluvat mm. aamuisen joulupuuron syönti rusinasopan kanssa ja tietysti haudoilla käynti aikaisin aamusta. Minusta on kaunista nähdä aamun talvihämärässä jokaisen haudoilla kauniin monivärisiä kukkia ja kauniita loistavia hautakynttilöitä. Minulle on hyvin tärkeää muistella sukulaisia, jotka ovat jo haudan levossa. Haluan antaa heille muiston siitä, että olen vienyt haudoille kukkia ja hautakynttilän. Reissun jälkeen perinteisesti katsomme tuttuja jouluaiheisia elokuvia ja piirrettyjä, joita katsoin kun olin pieni tyttö. Joka joulu odotan Joulupukki ja noitarumpu-elokuvaa tai kauniin lumoavaa Lumiukko- elokuvaa. Myös joulupukin kuuma linjaa on joka joulu pakko katsoa ja kuunnella lasten iloiset soitot joulupukille. Noiden jouluelokuvien ja piirrettyjen myötä minulle tulee turvallinen ja hyvä joulumieli, ja voin olla iloinen huoletta.

Loppuillasta syömme perheen kanssa makoisan ja herkullisen ihanan jouluaterian. Mikäs sen parempaakaan voisi edes olla? Joulupöydässä meillä on tutut laatikot, rosolli, graavilohta, silliä ja monia muita perinteisiä jouluruokia. Itse olen graavikalan ystävä. Syömme sitä aina isäni kanssa, sillä pidämme molemmat kalaruuista muutenkin. Myös porkkanalaatikko on ehdoton suosikki jouluruoka. Rosollista en pidä, mutta minusta rosollillakin on oikeus astua joulupöytään. Jouluruuan jälkeen menen koiran kanssa istumaan kuusen viereen, jossa lahjat ovat. Vartioimme Ransu -koiran kanssa, ettei yksikään lahja katoa ennen h–hetkeä. Joskus joudun olemaan perheen kesken joulupukkina, ja Ransu-koira taas esittää uskollista poroa, vaikka ei osaa edes lentää.

Lahjojen jälkeen meillä on tapana lämmittää joulusauna. Siihen kuuluvat koivunoksista tehty jouluvasta, jolla vastomme koivun tuoksuisen löylyjen tahdissa. Myös ihana jouluinen löylytuoksu kuuluu meidän perheen saunomiseen. Saunan jälkeen leivon pikkusiskoni kanssa pipareita ja torttuja. Joka vuosi teen oman näköisen piparini jämätaikinasta. Viime jouluna minulla paloi piparit pohjaan, mutta uskon että tänä vuonna niin ei käy. Olen huono tekemään torttujen sakaroita, mutta onneksi sisko on minua ohjaamassa asiassa. Kotimme täyttää ihana piparin ja luumutorttujen tuoksu. Juuri silloin on hymy minulla korvissa saakka ja pieni pilke silmäkulmassani. Hyvä joulumieleni nousee korkealle saakka!

Jos minulla ei olisi perhettä, tai tärkeitä sukulaisia tai minulla olisi kylmä eikä lainkaan joulumieltä olisi joulu ehdottomasti hyvin yksinäistä ja tuntisin oloni alakuloiseksi. Minusta jouluna kuuluu antaa paljon rakkautta ja turvallista lämpöä läheisille. Myös pusut ja halit kuuluvat minusta jouluun aikaan. Joulumaani on vihreää ja lämpimän punaista. Jouluna on lupa nauraa ja tanssia ja laulaa ikimuistoisia klassikkojoululauluja!

Mikä sinusta jouluna on parasta? Tämän jouluisen blogin myötä haluan toivottaa kaikille iloista joulua ja hyvää uutta vuotta 2018!

Kiitos, kun luit jouluaiheisen blogikirjoitukseni!

Terveisin, Henna-Riikka