Uuden toiminnanjohtajan tervehdys

Uuden toiminnanjohtajan tervehdys

Elämään mahtuu parhaimmillaan muutama suuri tähtihetki. Minulle yksi sellainen tapahtui kun sain tammikuisena iltana kuulla tulleeni valituksi Suvimäen Klubitalon toiminnanjohtajaksi. Haluankin kiittää kaikkia luottamuksen osoittamisesta sekä siitä lämpimästä vastaanotosta, jota olen saanut talolla kokea. On hienoa olla mukana viemässä Klubitaloaatetta eteenpäin!

Omaan työhistoriaani kuuluu useita työllisyysprojekteja järjestökentällä. Mielenterveyden keskusliitossa Helsingissä työskentelin 14 vuotta työllisyyspäällikkönä, jolloin olin muun muassa kehittämässä työhön- ja opintoihin liittyvän tukipisteen toimintaa ja voimavarakeskeistä työhön valmennusta. Ne olivat antoisia ja opettavaisia vuosia.

Suvimäen Klubitalolla on monia syitä olla ylpeitä itsestään. Olemme Suomen kolmanneksi suurin Klubitalo; niin jäsenmäärältään, kuin kävijämäärillä mitattuna. Talolla on hyvin osaava henkilökunta ja ilmapiiri on kannustava ja välittävä. Tunne, että on tervetullut, on meille jokaiselle ensiarvoisen tärkeä asia.

Ulla on tehnyt loistavaa työtä Suvimäen hyväksi ja voin hyvillä mielin aloittaa tämän yhteisen matkan uutena johtajana. Minulle on tärkeää, että olemme yhteisö, jossa jokainen voi kokea arvostusta, saada toivoa ja rohkaistua omissa tavoitteissaan. Jokainen on tervetullut omana itsenään ja saa osallistua yhteisön toimintaan sen mukaan mikä itselle tuntuu parhaalta.

Minulle on tärkeää kunnioittava ihmisten kohtaaminen ja kannustaminen; näiden lisäksi tässä tehtävässä arvostan erityisesti klubitaloaatteen vertaistuen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden korostamista. Uskon vahvasti työn tekemisen kuntouttavaan voimaan; Klubitalon työ-orientoitunut päivärytmi ja siirtymätyömahdollisuus ovat asioita, joiden kehittämiseen haluan sitoutua. Tärkeää on myös se, että kun voimat ovat vähissä, saa myös levätä ja on yhtälailla tervetullut Klubitalolle saamaan voimaa yhteisöllisyydestä, ryhmistä ja virkistystoiminnasta.

 

Klubitalotoimintaa kuvastaa mielestäni hyvin seuraava ajatelma:

 ”Kaikella on aikansa. On aika kulkea tarpeen tullen edellä ja aika myös jättäytyä jälkeen.  

On aika levätä ja aika olla liikkeessä.”

 

 

Tullaan siis tutuksi talolla!

 

Eija Rautakorpi

toiminnanjohtaja

 Eija

 

 

 

 


Löytöretkellä – kohti tervettä seksuaalisuutta

Löytöretkellä- kohti tervettä seksuaalisuutta

Terve seksuaalisuus lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja. Minun seksuaalisuus haavoittui jo nuorena. Hyväksikäytön seurauksena tuo luonnollinen asia muuttui hävettäväksi ja pelottavaksi. Avioeron jälkeen yritin tukahduttaa nuo luonnolliset tarpeet ja kyvyn kokea mielihyvää. Jokainen meistä kaipaa läheisyyttä, hellyyttä, turvaa ja lohtua. Psyykkisesti sairaana minun on vaikea löytää elämänkumppania. Siitä huolimatta minulla on oikeus läheisyyteen, hellyyteen, turvaan ja lohtuun.

Minun on tarvinnut vahvistaa omia rajojani, koska ne on moneen kertaan rikottu. On ollut tarve tutustua omaan kehoon ja alkaa arvostamaan kehoa. Nyt kun olen toipunut menneistä, olen havahtunut siihen, että olen arvokas ja rakastettava. Ilman omanarvontuntoa joutuu helposti suhteeseen, jossa tulee kaltoin kohdelluksi.

Kun annoin itselleni luvan kohdata oman seksuaalisuuteni tajusin, että tuo seksuaalisuus on minussa vahvaa. Se on kuin elämän virta minussa. Se luova voima, jolla kohtaan itseni ja toiset ihmiset. Se on ilma, jota olen vihdoin uskaltanut alkaa hengittää. Se on rohkeutta ja luovuutta. Seksuaalisuus on meissä jo syntyessämme. Elämme seksuaalisuuttamme todeksi eri tavalla eri ikäkausina.

Seksuaalisuuden ongelmiin on olemassa apua esim. seksuaaliterapia tai seksuaalineuvonta. Apua voi kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta. Terapian avulla elämääni palasi ilo ja hyvinvointi.

Kirjoitan aiheesta , koska vertaisryhmässä pe 24.5 klo 13 on aiheena seksuaalisuus. Silloin on mahdollista puhua aiheesta ja jakaa omia kokemuksia toisten kanssa. Tuohon ryhmään mahtuu 6 jäsentä. Ryhmä on luottamuksellinen. Ryhmässä on mahdollisuus keskustella omasta miehuudestaan tai naiseudestaan, kehon arvostuksesta ja aistimuksista, turvallisista rajoista, omasta arvosta ja rakastettavuudesta sekä mahdollisuus pohtia oman seksuaalisen hyvinvoinnin lisäämistä ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Toinen samanlainen ryhmäkerta seksuaalisuudesta on syksyllä 2019. Ryhmään ilmoittaudutaan kahvion seinällä olevaan nimilistaan.

Nautitaan elämästä eri aistein.

Terv. ryhmän vetäjä Raija Kauranen


Omat voimavarat opiskelussa

Omat voimavarat opiskelussa

Klubitalolla kokoontuvassa Opiskelijaryhmässä käsittelimme aihetta omat voimavarat. Lähdimme aluksi pohtimaan, mitä voimavarat oikeastaan ovat. Sen jälkeen mietimme yhdessä ratkaisuja omien voimavarojen vahvistamiseen sekä ylläpitämiseen.

Voimavarat koostuvat esimerkiksi fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, sosiaalisista suhteista sekä elämänhallinnan taidoista. Voimavaroihin kuuluvat myös elämäntilanne sekä persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä, kuten näkemys omasta itsestä ja omista kyvyistä sekä niiden riittävyydestä. (www.nyyti.fi)

Opiskelijaryhmässämme nousi esille omat elämänhallinnan taidot eli elämän peruspalikoiden merkitys, kuten riittävä uni, ravinto, liikunta, sosiaaliset suhteet ja harrastukset.  Näiden perusasioiden on oltava kunnossa, jotta jaksaa ajatellakaan opiskelua ja syventyä kouluhommiin. Tosi tärkeää on, että ei tee omasta arjesta liian tiukkaa ja armotonta, vaan osaa löysätä välillä hyvällä omalla tunnolla.  Elämästä pitää osata myös nauttia! Virheitä ja mokia sattuu kaikille ja niistä huolimatta elämä jatkuu. Keskustelimme myös itsemyötätunnosta ja siitä, miten itselle puhuu: moitinko itseäni tekemättömästä esseestä vai puhunko itselleni kannustavasti.

Koska voimavaroihin kuuluu useita eri tekijöitä, omia voimavarojaan pystyy myös vahvistamaan monin eri tavoin. Mitkä osa-alueet elämässäsi tuottavat itselleni hyvää oloa ja tukevat jaksamista sekä mitkä asiat puolestaan ovat sellaisia, jotka heikentävät jaksamista. Mihin asioihin pystyn itse vaikuttamaan? Miten voisin muokata elämää, jotta voimavarani pysyisivät riittävinä ja opiskelu mielekkäänä sekä muu arki sujuisi hyvin?

Lopuksi pohdimme, miten voimavaroja voisi saada lisää? Olennaista oli huomata, että voimavarojen vahvistamiseksi arjen ei tarvitse olla hypetystä, vaan pienetkin asiat tuovat hyvää mieltä – ja niiden ei tarvitse kestää edes kauan. Se voi olla vaikkapa kävelylenkki, auringonpaiste, musiikki, teemuki, lempisarjan katselu telkkarista, leipominen. Tällaisia päivittäisiä voimavarahetkiä voisi järjestää itselleen päivittäin.

Mikä on sun voimavarahetkesi?

Teksti on koottu opiskelevien jäsenten ajatuksista

 


Hyvinvointiryhmä

Harjoittelijamme Nina Jokela järjesti talolla marraskuun lopusta alkaen hyvinvointiryhmän, joka kokoontui kahdeksan kertaa. Aiheina monenlaista hyvinvointiin liittyvää. Osallistujia oli vaihtelevasti, välillä oli tila ihan täynnä.

Ensimmäisellä kerralla aiheena oli itsetuntemus. Keskusteltiin siitä miten jokainen kokee itsetuntemuksen omassa elämässään. Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Jaettiin vinkkejä myös vertaistuellisesti itsetunnon kohentamiseen. Ryhmässä oli rento ja turvallinen tunnelma, ja ryhmäläiset uskalsivat jakaa rohkeasti omia tuntemuksia toisilleen.Ravitsemusta käsittelevällä kerralla puhuttiin yleisesti ravitsemuksesta. Verrattiin omia ruokailutottumuksia yleisiin terveellisiin ruokavaliosuosituksiin. Käytiin läpi ruokakolmiota, josta saa vinkkejä monipuoliseen ruokavalioon, sekä mistä osista tasapainoinen ruoka koostuu. Keskustelussa tuli myös esille, mitä erilaisia tunteita syöminen saattaa herättää. Puhuttiin esim. tunnesyömisestä, ja jaettiin kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten sitä voi hallita niin ettei siitä muodostu ongelma.

Toiminnallisella kerralla askarreltiin Elämäni puu. Tämän menetelmän avulla voi tarkastella omaa elämää, tutkia itseä eri näkökulmista ja oivaltaa, että menneisyys muovaa minuutta. Seuraavalla tapaamiskerralla puhuttiin yleisesti liikunnasta ja sen hyödyistä. Käytiin läpi mitä vaikutuksia kukin on huomannut saaneensa liikunnasta, sekä myönteisiä että kielteisiä. Ideoitiin yhdessä miten ja missä muodossa jokainen voisi lisätä liikuntaa omaan arkeen ihan pienilläkin teoilla. Viidennellä kerralla aiheena olivat ihmissuhteet ja seksuaalisuus. Aiheen avaajana käytettiin sanakortteja. Ryhmäläiset innostuivat keskustelusta, aihe tuntui todella kiinnostavalta, ja sanakortit koettiin hyväksi välineeksi. Käsiteltiin myös tärkeitä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyviä asioita.

Toiminnallisella kerralla käytiin reilun viiden kilometrin kävelylenkki kirpeässä ja kauniissa pakkassäässä. Lenkin jälkeen kahviteltiin ja lopuksi rentoutettiin lihaksia venyttelemällä. Olo oli mahtava ja porukka nautti täysillä. Terveys- ja uniaiheiden tiimoilta keskusteltiin jokaisen omista unitottumuksista. Keskityttiin ryhmäläisten kokemiin univaikeuksiin ja jaettiin vinkkejä siihen, miten voisi omassa elämässä parantaa unen laatua. Viimeisellä kerralla aiheena oli rentoutuminen. Pohdittiin mitä rentoutuminen kullekin ryhmäläiselle merkitsee ja minkälaisia rentoutumiskeinoja ja –tyylejä on käytössä. Jaettiin jokaiselle pikarentoutumisopas, jossa käsitellään lyhyitä rentoutumiskeinoja. Tehtiin myös kaksi erilaista rentoutumisharjoitusta.

Palautetta ryhmäläisiltä:
– ihan kiva oli jakaa omia ja kuunnella toisten kokemuksia
– on ollut mielenkiintoista ja on koskettanut omaa elämää
– hyvää keskustelua on syntynyt
– kiva ryhmä! sain uusia ideoita
– tosi paljon ideoita liikunnan lisäämiseksi arkeen
– näki ihmisiä
– kannusti ja rohkaisi syömään terveellisesti
– sain hyvin tietoa terveysasioista
– ryhmä on piristänyt ja herättänyt uusia ajatuksia.
– ikävä kun ryhmä loppui, vastaavia ryhmiä toivotaan
jatkossa lisää

Yhteenvetona voi todeta että käsiteltävät aiheet koettiin tärkeinä ja mielenkiintoisina ja vertaistuen merkitys oli suuri. Omia kokemuksia jaettiin avoimesti.

Nina, Susanna ja Elisa


Nepsy-valmennus

Nepsy-valmennus

Mikä ihmeen neuropsykiatrinen valmentaja?

Tiesitkö, että minä olen käynyt aikanaan neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen? Monet tuttavani ovat ihmeissään kyselleet, että mitä sellainen neuropsykiatrinen valmentaja oikein tekee, ethän sinä kuitenkaan mikään psykiatri ole? En ole, enkä haluakaan olla, olen useat kerrat ihmetteleviin kysymyksiin vastaillut. Täytyy myöntää, että usein jään itsekin pohtimaan, mitä se ”nepsyvalmentaja” tekee. Kuinka sen voisi yksinkertaisesti selittää niin, ettei tulisi väärinymmärryksiä siitä, ettei kyse ole mistään neuropsykiatrisen tieteen erityisalasta.  Minun mielestä kyse on ennen kaikkea ihan tavallisesta arjesta, rinnalla kulkemisesta ja ratkaisujen löytämisestä positiivisella sekä kannustavalla otteella. Se minun on varmaan mainittava, että valmennus on suunnattu neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia (esim. adhd, tourette, kielellinen erityisvaikeus, Asperger) omaaville henkilöille, mutta omasta mielestäni tämä valmennusmalli sopii kaikille ihmisille, silloin kun tukea tarvitaan esim arjen haasteisiin, tai vaikka uusien toimintatapojen löytämiseen. Hyvinä esimerkkeinä voisi mainita vaikka ajan hahmottamisen, raha-asioiden- ja kotiaskareiden hoitamisen sekä oman tulevaisuuden pohtimisen.  Voit varmaan vaan arvata olenko hyödyntänyt koulutuksesta saamaani oppia myös kotioloissa…??

Käytännössä nepsyvalmennus tapahtuu keskustelun ja erilaisten harjoitusten/tehtävien avulla. Myös tavoitteiden asettaminen on valmennukselle tärkeää ja onkin yksi tärkeimpiä asioita nepsyvalmennuksessa. Minun tapana valmennuksessa on hyödyntää erilaisia kuvakortteja ja pilkkoa asioita pieniin osiin, myös asioiden piirtäminen/kirjaaminen on minun mielestäni oiva tapa havainnollistaa asioita. Lisäksi kyselen myös paljon, joskus ehkä vaikeitakin kysymyksiä, joskus vähän liikaakin. Kyselyt siksi, että varmasti ymmärrän asiat oikein. Kyselyilläni on myös toisenlainen merkitys; monesti kyselyni auttavat valmentautujaa itseäänkin huomaamaan missä mättää, jos edes mättää ja mitä asialle voisi itse tehdä, jos asialle on tarvetta jotain tehdä. Ääneen puhuminen asioista kannattaa, oletko huomannut? Mitään valmiita ratkaisuja/vastauksia minulla ei ole arjen haasteisiin kuitenkaan antaa. Minun päämäärä ja tavoite on auttaa sinua löytämään mahdolliset keinot, konstit ja vastaukset sinun tavoitteesi saavuttamiseksi.

Jos tämä ”nepsytouhu” alkoi sinua kiinnostamaan, tule ihmeessä juttelemaan tämän neuropsykiatrisen valmentajan (lue arkielämän valmentajan) kanssa.

Toy:n Eeva

Jäsenen kokemus nepsy- valmennuksesta

Tilanne oli vaikea aloittaessani nepsyvalmennuksen. Minulla oli takanani useita epäonnistumisia js päälle vielä huonoa tuuria asioissa, jotka vaikuttivat koko psyykeeseeni.  Oli ollut kriisi toisensa perään hyvin lyhyen ajan sisällä. Erityisherkkänä ja tramatisoituna ADHD:na alkoi arki ja sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa olla romahtamispisteessä. Olin kokolailla hukassa, kun aloin kyselemään olisiko Eevalla tarjota jonkinlaisia avaimia näihin jatkuvasti stressaavampiin tilanteisiin.

Kävimme tavoitekeskusteluja, jossa ensin hahmotimme tilannetta puhuen ja paperille piirtäen ja kirjoittaen. Löysimme heti muutaman perusasian, joita oli pyrittävä toteuttamaan. Ne olivat yksinkertaisia, mutta runsassisältöisiä asioita, joita kohti etenin ja joita toetutin. Konstruktoimme myös jonkin verran tilanteita jotka ovat vaikeita. Samalla sain myös ymmärrystä omia rajoitteitani kohtaan, joka oikeastaan merkitsee tässä tilanteessa sitä, että ne eivät estä minua vaan saattavat olla treenattavissakin, kun näen selkeämmin itse, ennen kuin ne eskaloituvat vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Toisaalta onhan omaa rajoittuneisuuttaankin hyvä ymmärtää ja olla turhaa räimimättä itseään sen kanssa).

Koko homma lähti liikkeelle ensin rentouden ja levon kautta, eteni sitten vuorovaikutuksen haasteisiin. Molemmissa oli kyse aika yksinkertaisista asioista, joilla oli kuitenkin monta ulottuvuutta, jotka löysin itse niitä tehdessä, yksi kerrallaan omassa tahdissani. Pieniä, mutta isoja asioita, ja niiden toteuttamisessa oli hyvänä apuna hötkyilemätön valmentaja, joka jaksoi katsoa rauhassa höseltämistäni sotkeutumatta siihen itse mukaan. Päinvastoin, sain samalla lisää itseymmärrystä problamatiikkaani.

Vähitellen nämä yksinkertaiset, mutta merkitykselliset asiat alkoivat toteutua ja elämä polarisoitua 4-5 perusasian kuntoon saamiseen: rentouden, oman rauhan, ja järjestyksen sekä vuorovaikutuksen itsensä toteuttamisen, hoitamisen ja järjestelmälliseen suuntautumiseen hoidon ja kuntoutuksen pariin. Keskenhän nämä asiat ovat vielä tavalla toisella, mutta ovat myös toteutuneet ja toteutumassa hyvää vauhtia.

Olen nyt lisännyt päiviäni kuntouttavassa työtoiminnassa ja odottelen parasta aikaa päätöstä siitä, että saanko pitempiaikaista kuntoutusta Kelan myöntämänä. Näitä asioita ei olisi tapahtunut ilman nepsy-valmennusta, joten totean, että erittäinkin hyvä meininki tuossa hommassa.

 

Jesper Joonatan


Miksi lähteä opiskelemaan?

Miksi lähteä opiskelemaan?

Yhteishaku on parhaillaan käynnissä. Pohdiskelimme Opiskelijaryhmässä, miksi lähteä opiskelemaan. Muista myös jatkuva haku eri koulutuksiin. Mikä alla olevista voisi olla sinun juttusi?

Opiskelun avulla voin löytää ihan uusiakin polkuja, mistä minä olen kiinnostunut.

Oma ajatusmaailma laajenee, omat mielipiteet ja asenteet muuttuvat. Voin löytää uusia näkökulmia, mitä ennen en ole ajatellut olevankaan.

 Voin kehittää itseäni; saan haasteita. Haasteita tulee kuitenkin olla sopivasti, pitää muistaa kuunnella itseä, että ei väsy liikaa. Tärkeää myös miettiä omia voimavaroja ja pitää jaksamisesta huolta.

Opiskelu tuo tekemisen virettä ja pitää motivaatiota yllä myös muussa elämässä. Saan mielekästä tekemistä.

Yhteenkuuluvuus vahvistaa omaa itsetuntoa, kuulun opiskelijoiden ryhmään.

Opiskelu voi olla myös harrastus. Voin opiskella vain ihan itseä varten vaikkapa taidehistoriaa.

Opiskelu parantaa mun mahdollisuuksia työllistyä.

Opiskelu tuo elämään uusia ihmisiä ja uusia ystävyyssuhteita.


Mikäli opiskeluasiat yhtään mietityttää, tule käymään Työ- ja opintoyksikössä, jutellaan lisää.

Opiskeluintoa ja – iloa! :)


Toipumisorientaatio

Toipumisorientaatio

Toipumisorientaatio tarkoittaa ajattelun ja toiminnan viitekehystä. Siinä painottuvat mm. voimavarat, osallisuus ja toivo. Puhutaan myös positiivisesta mielenterveydestä mikä tarkoittaa mielen hyvinvointia ylipäänsä. Psyykkiset vahvuudet ja kyvyt yhdessä muodostavat ihmisen voimavarat. Jokainen tarvitsee toiveikkuutta ja tunnetta siitä, että on hyödyllinen ja voi tuntea läheisyyttä muihin ihmisiin. Mielenterveyskuntoutuksen lähtökohdat 1960-luvulta tähän päivään ovat muuttuneet erityisesti asiakkaan asemasta puhuttaessa. Tämä on seurausta asiakkaan ja työntekijän suhteen muutoksesta. (Suvisaari ja Nordling 2016)

”Esa Nordlingin toipumisorientaatio -luennolla 10.10. ilahduin, kun ammattilainen puhui ymmärrettävästi mielenterveyden haasteista. Puhui niin, että minä, jota asia koskee asiakkaan näkökulmasta, olin hänen esittelemän toiminta-ajatuksen sisällössä aktiivinen toimija. Se, että ammattilaiset rehellisesti etsivät toimivaa vuorovaikutussuhdetta asiakkaan kanssa on ehdoton edellytys sille, että vanhoista toimintatavoista päästään uudelle tielle. Ajatus positiivisesta mielenterveydestä on ihmisen kunnioittamista. Mielenterveyskuntoutujan omien voimavarojen kerääminen yhteen, näkyvään maljaan ja niiden käyttäminen arjessa on järkevää. Asiakkaan selkeä rohkaiseminen osallisuuteen on mielestäni lähimmäisenrakkautta. Ihmisyyteen kuuluu vuorovaikutus, eikä sen kuulu loppua sairauteen. Toivo on jokaisen omaisuutta. Iloinen ja onnellinen ihminen on kuka vaan, jonka elämän palikat ovat järjestyksessä. ”

”Mielenterveyden kanssa ponnistelevien ihmisten ongelmat eivät olekaan yksinkertaistettuna heidän motivaatio-ongelmiaan. Ikään kuin asiakkaat eivät ymmärtäisi omaa etuaan. Eivät he kiusallaan jätä tekemättä sitä, mitä ammattilaiset heille hyvää hyvyyttään ehdottavat.”

Toipumisorientaatiossa ammattilainen on tietoinen siitä, että asiakas, jolla on kokemuksia epäonnistumisista, muokkaa mielikuvansa omista, henkilökohtaisista vaikuttamisen mahdollisuuksista helposti kielteisiksi. Tästä seuraa henkilön elämään mm. motivaatio-ongelmia ja opittua avuttomuutta. Mielenterveyskuntoutujalle ulkopuolisuuden tunne on usein seurausta hoidon objektivoivista valtasuhteista. Aina löytyy niitä, jotka ajattelevat asiakkaasta: ”tiedämme mikä hänelle on parasta”.

”Henkilökohtaisesti olen jo pitkään ollut terveyteni suhteen työkyvytön. Siitä huolimatta loppukeväästä lähetin taas kerran kuntoutustuki hakemuksen Kela:lle. Taas kerran Kela:n lääkärin tuomio oli, että olen sittenkin työkykyinen. Työkyvyttömänä työkykyisenä istuin pian TE -toimiston virkailijan huoneessa. Hän ohjasi minut aktiivimallin Kuntouttavaan työtoimintaan. ”Ohjasi” on kauniisti sanottu. Voiko aikuista ihmistä pakottaa aktiivimalliin? Kyllä voi. Kuka tahansa äiti, niin kuin minä jolla on kotona lapsi, valitsee kahdesta ojennetusta kädestä sen, mikä tarjoaa pakkokeinosta sata euroa lisää rahaa. Toinen käsi, jonka tietysti saa myös valita, vie työmarkkinatuesta vähän kerrallaan kaiken.”

Toipumisorientaatiossa asiakkaan lähtökohtana on siis motivoituminen ja se alkaa asiakkaan omista tavoitteista. Hänen omista kiinnostuksen kohteistaan. Kun onnistumiskokemukset lisääntyvät asiakkaan elämässä, myös halua oppia lisää kasvaa. Vertaiskokemukset voivat aktivoida henkilön muutoshalua. Toimintaympäristön vaikutuksella on suuri merkitys. Veijo Nevalaisen (2012) kaaviossa sairauden merkitys on rajattu; elinympäristöön, ihmissuhteisiin ja käsitykseen itsestä. Kaaviosta näemme, että ”sairas osa ei koskaan täytä koko ihmistä”. (liitä piirros/kaavio)

”Keskeytin kuntouttavan työtoiminnan  terveydellisistä syistä. Minua itketti, koski selkään, hengitys pakahtui, katse painui alas ja mielessä hämmensivät hakemusten vaatimiin lausuntoihin käytetty aika, raha ja vähäiset psyykkiset voimavarat. Minä olin vihainen kaikelle tapahtuneelle, mutta ei ollut ketään kenelle osoittaa tämä viha. Onneksi kuulun klubitaloyhteisöön. Osallistun työpainotteiseen päivään sillä energialla, mikä minulla on sille päivälle antaa. Teen asioita ja työtehtäviä, jotka minua kiinnostavat ja inspiroivat, kirjoitan, osallistun ryhmiin, autan keittiössä ja olen mukana erilaisissa koulutustilanteissa jne. Kulunut aika Klubitalolla on vahvistanut minun ajatuksia itsestäni. Olen merkityksellinen ihminen. Olen edelleen älykäs, edelleen toivottu lähimmäinen. Vuorovaikutus ihmisten kanssa on tuonut elämääni toivoa ja uskon myös jakavani toivoa. Oman elämän kulun määrittelyni on kesken (Slade 2010), mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, joita olen toipumisorientaatioluennosta oivaltanut. Samoin on minuuden tunteen takaisin saamisen kanssa.”

Ammattilaisen työotetta kuvaavia näkemyksiä (Slade 2010)

Perinteinen: toimimme jo toipumisorientaation mukaisesti. Toipuminen alkaa psyykkisen sairauden tunnistamisesta. Tehtävänä on diagnosoida ja muodostaa käsitys psyykkisen sairauden luonteesta ja tarjota sopivia hoitoja.

Toipumisorientaatiossa: toipuminen on matka, ei päämäärä, olemme matkalla. Toipuminen alkaa minuuden tunteen takaisin saamisesta. Tehtävänä on tukea henkilöä matkalla kohti merkityksellisempää ja nautinnollisempaa elämää.

Perinteinen: ammattilainen on asiakastyössä asiantuntija. Ammattihenkilöstön ja asiakkaan välillä on perustavaa laatua oleva ero.

Toipumisorientaatiossa: ammattilainen on valmentaja tai mentori. Ammattilaiset ja asiakkaat ovat pohjimmiltaan samanlaisia, yritämme elää merkityksellistä ja nautinnollista elämää.

Asumis- ja elinympäristöllä on merkitystä. Tutkimusten mukaan sairaalaympäristö vahvistaa potilaan roolia. Vastaavasti ihmisen voimavarat löytyvät helpoiten arkisissa elämän olosuhteissa, missä rooliodotukset tukevat normaalia – ei sairausmallin mukaista -toimintaa.

”Minä tarvitsen tavallisia vuorovaikutussuhteita. Tarvitsen ympärilleni tavallisia ihmisiä, joilla on viisautta ja ammattitaitoa tunnustaa minulle tapahtuneet asiat. Tarvitsen ihmisiä, jotka näkevät yhdessä minun kanssani vahvuuksia, joita minulla on. Niitä voimavaroja, jotka pulpahtavat pintaan niiden menetettyjen sijaan. Niihin tarttumiseen olen saanut paljon kannustusta Klubitalolta. Niillä on merkitystä kaiken hyvinvointini pohjaksi. Minun tulee myös voida hyvin. Minun elämän tarkoitus ei ole sairastaa vaan elää täyttä elämää sairastumisesta huolimatta.”

Mielenterveyden kahden jatkumon mallissa hylätään ajatus, jossa mielenterveys ja mielenterveyden häiriö ovat saman jatkumon vastakkaisia päitä. Uutta tässä näkemyksessä on se, että ymmärretään seuraava tosiasia: mielenterveys ei ole vain mielenterveyshäiriön puuttumista.

Toipumisorientaation vahvistavat tekijät:

1.       tasa-arvoinen vuorovaikutussuhde ammattilaisen ja asiakkaan kesken2.       tutkimustiedon hyödyntäminen

3.       kansalaisuuden tukeminen

4.       itsemäärääminen

5.       toivoa ja luottamusta ylläpitävä toiminta

6.       oikeuksien ajaminen

7.       jaettu päätöksenteko

8.       kokemusasiantuntijuus, yhteistyö

9.       asiakkaat mukaan kehittämistyöhön

10.   koulutus, kurssit

 

Toipumisorientaatio_Nordling_10.10


Elämäni taiteen parissa…

Elämäni taiteen parissa…

Olen piirtänyt ihan pienestä pitäen. Tykkään piirtää, kuvittaa, sekä maalata. Niiden tekniikkojen avulla minulla on tapa ilmaista itseäni. Tykkään piirtää aikapaljon malleista. Mitä tulee vesiväritöihin, pidän maalaamisesta, jos siinä seikkailevat ketut ja on kaunis vahva moniulotteinen värimaailma. Kävin 6 vuotta Kuvallisen ilmaisun perustutkinnon, sillä halusin oppia lisää taiteesta ja kehittyä entistä vahvemmaksi ja paremmaksi. Minulla on ollut muutamia taidenäyttelyitä, jotka olivat pääsääntöisesti akryyliteoksia.

Vaikka nykypäivänä maalaus on jäänyt vähemmälle, olen keskittynyt piirtämiseen, sillä haluan kehittyä siinä, mitä parhaiten osaan tehdä. Kun olin pieni, tykkäsin piirtää. Kesäisen nurmikon, missä oli paljon kauniita kukkapeltoja, sekä paistava iloinen aurinko, jolle piirsin mustat aurinkolasit. Välillä on kausia, jolloin en keksi mitään luovaa piirtämisen aiheita. Silloin lähden talviseen metsä maisemaan kävelemään ja haen inspiraationi luonnonhelmasta, mitä heille on tarjota minulle. Jos sekään ei auta minua saamaan oivallisia inspiraatioita, pistän taidetarvikkeet sivuun ja keksin jotakin muuta luovempaa tekemistä. Haluaisin tulevaisuudessa kuvittaa lastenkirjoja, missä olisi aiheena suuria seikkailuja, ja huumoria, ja oivallisia tarinan rippeitä hauskuudesta.

Piirtämisen ohella harrastan muutakin, mm. Kirjoitan runoja, luen tietokirjoja, kuuntelen musiikkia. Olen vasta vaiheessa oleva taiteilija. En osaa esim. Piirtää ihmisiä, tai varjostaa eriasteisilla olevilla lyijykynillä. Mutta muistutan itseäni että ”Vielä tulee aika jolloin sen vaiheet opit ajan kanssa”. Olen saanut piirustuksistani enimmäkseen positiivista palautetta. Palautteet ovat minulle tärkeitä, sillä niiden avulla voin katsoa missä voisin kehittyä lisää. Perheeni on tukenut taideharrastustani, koko elämäni ajan. Olen kiitollinen heille kun he tukevat harrastusta joka merkitsee minulle erittäin paljon! Kiitos kun luit uusimman blogiartikkelini ”Elämäni taiteen parissa”

Henna-Riikka


Vapaus Klubitalon periaatteena

Vapaus Klubitalon periaattena

 

On hyvä tietää, ettei Klubitalon jäsenyys ei merkitse pakkoa käydä talolla. Klubitalolla saa käydä silloin kun haluaa ja tänne voi palata pitkänkin poissaolon jälkeen. Klubitalon periaatteisiin kuuluu siis vapaus ja vapaaehtoisuus. Näin Klubitaloelämä on huomattavasti rennompaa ja aidompaa kuin jos sitä sitoisi pakko.

Ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat eikä heiltä edellytetä muuta kuin talon sääntöjen kunnioitusta. Paradoksaalista kyllä, usein juuri se poikii osallistumista ja sitoutumista talon toimintaan. Jos jäseniä pakotettaisiin käymään talolla, vastarinta ja haluttomuus olisivat luultavasti usein päällimmäisiä tunteita.

Filosofiassa puhutaan negatiivisesta ja positiivisesta vapaudesta. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin, esimerkiksi juuri rajoituksista ja pakoista. Positiivinen vapaus taas on vapautta johonkin, esimerkiksi vapautta toimia yhteiskunnan jäsenenä tai vapautta omaan maailmankatsomukseen.

Klubitalon vapaudessa ovat mukana sekä negatiivinen että positiivinen vapaus. Negatiivinen vapaus on helppo ymmärtää, se on juuri vapaaehtoisuutta. Positiivinen vapaus tarkoittaa Klubitalon oloissa vapautta osallisuuteen, työhön, yhteisön jäsenenä olemiseen ja paluuseen Klubitalolle pitkänkin tauon jälkeen.

Omasta puolestani voin sanoa, että olisin jo monesti lopettanut Klubitalolla käymisen, jos se ei perustuisi vapaaehtoisuuteen ja jos tänne ei aina olisi voinut tulla uudestaan. Lopettaminen olisi ollut minulle kuitenkin vahingoksi. On tärkeää, että Klubitalo on aina ollut olemassa, silloinkin kun en ole käynyt täällä niin paljon. Jo tieto siitä, että on yhteisö johon kuuluu ja paikka jonne tulla ovat auttaneet minua huomattavasti.

 

Lauri


Ullan jäädessä eläkkeelle uusi toiminnanjohtaja aloittaa maaliskuussa

Ullan jäädessä eläkkeelle uusi toiminnanjohtaja aloittaa maaliskuussa

Työn iloa klubitaloyhteisössä

Meillä on Suvimäen Klubitalolla tapana toivottaa joka aamuisen yhteisen aamukahvin ja kalenterikatsauksen jälkeen toisillemme työn iloa. Emme oikein osaa edes lähteä töihin yksiköihin ilman tätä toivotusta. Itse olen saanut kokea työn iloa klubitaloyhteisössä jo tosi pitkään. Ehkä ihan kaikki päivät eivät ole olleet yhtä täynnä iloa, mutta kaikkiin päiviin iloa on mahtunut, mistä olen erityisen kiitollinen. Koen tavallaan saaneeni lahjan, josta naapurini vinkkasi minulle 17 vuotta sitten: puolen vuoden ohjaajan sijaisuus Suvimäen Klubitalolla, jota seurasi pitkä työura arvostamassani työssä ja upeassa yhteisössä. Sellaisessa, jossa olen voinut hyvin ja voinut oikeasti kokea työn iloa.  Tällaiset työpaikat eivät ole itsestään selviä. Sain tämän mahdollisuuden sen jälkeen kun olin sanoutunut irti edellisestä työpaikastani, koska en voinut siellä enää hyvin. Tunnistin omat ”reunaehtoni”, jotka toivoin seuraavassa työpaikassa toteutuvan, ja jotka tiesin tärkeiksi oman hyvinvointini kannalta: että arvot sopivat yhteen omieni kanssa, että on olemassa työyhteisö johon kuulua, ja että toimintaa kehitetään yhteisöllisesti. Olen kiitollinen paitsi naapurilleni, ennen kaikkea kaikille teille, jotka valinnalla mahdollistitte minulle koko työurani pisimmän ja parhaimman jakson! Tämä jakso on päättymässä ensi keväänä.

Näihin vuosiin mahtuu monenlaista: toiminnan kasvua ja laajenemista, uusia toimintamuotoja, erilaisia kokeiluja ja kehittämishankkeita. Tutustumisia lukuisiin uusiin jäseniin ja työkavereihin – mutta myös luopumisia monista tärkeistä yhteisön jäsenistä. Olemme hakeneet aktiivisesti mukaan erilaisiin verkostoihin, ja myös auttaneet rakentamaan ja vahvistamaan niitä. Emme enää ole yksittäinen toimija, jolla jonkun silmissä on ehkä ollut hieman omalaatuiset toimintaperiaatteet (jotka vielä ovat tuntuneet pysyvänkin vuodesta toiseen). Olemme vuosien myötä kuitenkin tulleet näkyväksi ja arvostetuksi osaksi Jyväskylän ja lähikuntien mielenterveystyön kenttää.

Vaikka toiminta on monipuolistunut ja laajentunut merkittävästi, arvot ja toiminnan perusperiaatteet ovat silti pysyneet samoina. Olemme halunneet pitää kiinni kansainvälisistä laatusuosituksista, jotka määrittävät jäsenten oikeudet, ja toimivat eettisinä toimintaohjeina työntekijöille ja hallitukselle. Psykiatrisen Kuntoutuksen Tuki ry:n hallitus on hienolla tavalla arvostanut tätä perustaa, ja edellyttänyt meidän toteuttavan ja kehittävän toimintaamme sen pohjalta.  Siksi ei ole tarvinnut koskaan edes miettiä, onko työn ja omien arvojen välillä jotain ristiriitoja. Se on työelämässä mahtava etuoikeus!

Jään pois tästä minulle rakkaasta työstä huhtikuun 2019 alusta. Muutos tulee taatusti olemaan itselleni vaikea, vaikka olenkin yrittänyt siihen henkisesti joillakin suunnitelmilla valmistautua. Silti minun tulee varmasti ikävä niin monia asioita ja ihmisiä! Ehkäpä löydän jonkun tavan olla jäsenille avuksi heidän arjessaan, vaikkapa vapaaehtoistyön muodossa?

Muutoksia tulee tietysti myös klubitaloyhteisölle, jonka yhteisenä vastuuna on ottaa vastaan ja perehdyttää uusi toiminnanjohtaja. Paikka on parhaillaan auki, ja valinta tehdään tammikuussa. Uusi työntekijä aloittaa 18.3. ja työskentelen vielä kaksi viikkoa yhdessä hänen kanssaan.

Koko yhteisöllä on tärkeä tehtävä auttaa uutta toiminnanjohtajaa tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja pääsemään sisään klubitalotoimintaan. Olemme yhteistyönohjauksen avulla oivaltaneet, että uuden johtajan ei tarvitse täyttää kenenkään saappaita, vaan hän tulee taloon ihan omilla jalkineillaan (jotka kuitenkin joutuu eteisessä vaihtamaan sisäkenkiin 😉 ). Hän tuo varmasti toimintaan myös uusia tuulia, ajatuksia, tapoja ja verkostoja, joita järjestöjen aseman varmistamisessa ja vahvistamisessa tulevaisuudessa varmasti tarvitaankin.  Muutos on mahdollisuus ja voimavara sellaiselle toimivalle ja oppivalle yhteisölle, kuten Suvimäen Klubitalo!

Ulla

P.S. Teen siis vielä täysillä töitä maaliskuun 2019 loppuun, ja järjestän varmaan jonkinlaiset läksiäisetkin 😉