Kummikoulutus

Suvimäen Klubitalon historian ensimmäinen kummikoulutus on takanapäin.

Pauliina: ”Heikki, vieläkö muistat miltä sinusta tuntui tutustua Klubitaloon ensimmäistä kertaa. Mitä ajatuksia mielessäsi liikkui?”

Heikki: ”En tunnistanut työntekijöitä Klubitalolla läsnä olevien joukosta. Lopulta se oli Ulla kun kierrätti minua talon läpi ja siinä oli jäsen mukana. Se tilanne oli rutiinia eikä herättänyt minussa elämyksiä. Ajattelin, että kai täällä voi ruveta käymään. Olen sellainen ihminen, että jos aloitan jotain, niin menen täysillä mukaan. Tämä klubitalotoiminta on ylittänyt odotukseni. Käyn täällä melkein joka päivä kun on tarve tällaiselle paikalle”.

Pauliina: ”Millainen kummi sinä haluat olla?”

Heikki: ”Haluan olla tukija, en johtaja, enemminkin kaveri. Kummiutta ei minusta pidä ajatella työtehtävänä. Se on vertaistukea”.

Pauliina: ”Miksi sinun mielestä kannattaa osallistua kummikoulutukseen?” (jatkossa)

Heikki: ”Kummikoulutus on erilainen ja uusi asiakaspalvelun kaltainen tehtävä. Se ei ole paperityötä. Minua kiinnostaa toiminnan monipuolistaminen”.

Kummikoulutusta suunniteltiin ensin kokoontumalla 2-3 kertaa. Läsnä olivat uteliaat tai asiasta muuten kiinnostuneet. Itse kummikoulutus pidettiin torstai aamupäivisin (5 kertaa, puolitoistatuntia kerralla). Jäseniä koulutukseen osallistui lopulta 6-8 henkilöä. Alustukset vaihtuviin teemoihin tekivät työntekijä-jäsenparit yhdessä. Ryhmässä sitten keskustelimme läpi talon käytänteet. Vaihdoimme mielipiteitä kummina jaksamisesta ja kummiuteen sitoutumisesta. Oli toiminnallisia tehtäviä siitä, mitä on rohkeus ja vuorovaikutus. Viimeisellä kerralla näyttelimme ”improna” pieniä kohtauksia mahdollisista hankalista tilanteista. Voi olla, että kummin tehtävän vastuu veti meidät kummikurssilaiset välillä vakavaksi. Onneksi meillä oli myös monta hauskaa hetkeä yhdessä! Jokainen kummikoulutuksen käynyt tietää, että tärkeintä on olla oma itsensä. Laittaa vain sen hyvän kiertämään, mitä itse on kokenut Klubitalon jäsenenä saaneensa.

-Pauliina-

8.6.2017                                               Kesä

Taas edessä yksi kesä eikä yhtään tiedä, että millainen siitä tulee. Ei ole rahaa eikä energiaa matkustaa, mutta voihan tehdä esim. kaupunkiretkiä kivoihin paikkoihin täällä paikan päällä. Tai viettää uimarantakesän. Tosin en ole ihan niitä ihmisiä, jotka kestää paistua auringossa tuntitolkulla. Joka kerta tulee mieleen aikaisemmat ja työkesät kouluajoista alkaen. Elämä on nyt niin toista. Sairaus on onneksi remissiossa, että sikäli on helpompaa. Mutta joitain ongelmia vielä on, joiden kanssa on vain pärjättävä viikosta toiseen. Enää en oikein jaksa kuin satunnaista yhteydenpitoa ystäviin kirjeitse ja joitain tapaamisia vuoden mittaan.

Kesällä on kivaa, kun voi syödä jäätelöä niin paljon kuin lystää. Välillä se on päivän ainoa ateria tai sitten neljän euron ateria hampurilaisbaarissa. Viikottaiset käyttövarat on pienet.

Ja ylimääräisiä käyttövaroja en enää pyydä, että saisin rahaa säästöön eli edes jotain turvabudjettia. Mutta kun en saa rahoja riittämään koko viikoksi. Vielä liian monta päivää viikossa menee rahatta ja ruuatta. Vaikuttaahan sekin yleiseen jaksamiseen.

Pihatöitä en enää jaksa. Just ja just jaksoin haravoida meidän talon takapihalta van- hat lehdet, ettei ne tule sisään jaloissa ja sotke eteistä. Kun en kestä enää olla joka paikassa se ”joku” , joka tekee ne hommat, joita toiset ei vain viitsi. Ruusunmarjapensaat pitäisi leikata, mutta kun ne poistetut oksat täytyy saada pois pihalta – siinäpä se, että miten. Mulla ei ole rahaa maksaa mistään kuljetuksista. Eli se on oma ongelmansa, kun ei ole asukastoimikuntaa eikä ole autoileva ihminen. Oli kyllä fiksu liike multa luopua ajokortista, kun tajusin, ettei valppaus riitä ajamiseen sairastuttuani  eikä koskaan ole varaa omaan autoon. Ajokorttitoimistossa katsoivat vinosti, kun olettivat, että multa meni kortti hyllylle jostain syystä. Luulivat siis varmaan, että oli joku poliisiasia.

Ai niin, onhan kesällä myös se uimisen ihanuus! Tosin olen tullut aremmaksi olla vähissä vaatteissa ihan vieraiden ihmisten joukossa eli uimarantaelämä ei ole oikein mua varten. Ehkä se on osin tästä keski-ikäisestä bodystakin johtuvaa. Uimarannat on nuorille ja kauniille sekä lapsiperheille. Tosin ehkä suurin rajoite onnelliseen kesäelämään on mun omassa päässä.Ajatukset meinaa mennä negatiiviselle uralle. Pitäisi suhtautua asioihin ja tuleviin päiviin sekä elämään avoi -mella ja iloisella mielellä. Klubitalo on kesän menossa mukana ainakin parin kuukauden verran. Vähän ”lomaa” täytyy kuitenkin pitää.

Enää en ole harrastanut valokuvausta, mutta hyvä kesäharrastus voisi tulla lintujen tarkkailusta. Siksi ostin itselleni lintuharrastajan oppaan. Asiat ja faktat ei vain tahdo pysyä mielessä, mutta kesän lopussahan sen sitten näkee, onko mitään uutta  jäänyt linnuista mieleen. Niin ja erilaisia miehiäkin voi kesällä tarkkailla sillai turvallisen välimatkan päästä. Se on hauskaa hupia kaupungilla (hymynaama). Että iloista ja virkistävää kesää itse kullekin omien mieleisten tekemisten kanssa!

 

KIINALAINEN ILTA SUVIMÄELLÄ…

 

Kun ilta saapui, muistan kuinka minua jännitti kiinalainen ilta, koska pelkäsin että mokaan esim. kokkailussa pahasti useita kertoja peräkkäin. Lisäksi pelkäsin, että tällaisesta möröstä ei pidetä, ja että olen jollakin tavalla ärsyttävä tai ikävystyttävä. Kun saavuimme, istuimme pöytään ja tutustuimme toisiimme. Muistan melkein itkeneeni kun aloimme tutustua toisiimme, sillä minua aina jännittää ja rupeaa hirveästi ujostuttamaan kun tapaan paljon uusia kasvoja, joita en ole tuntenut aikaisemmin. Käteni hikoilivat ja sydän löi. Halusin lähteä pois koko ruokasalista sillä halusin niin kovasti luovuttaa. Pelkäsin myös, että ujous ja ahdistava pelko saisivat minusta puristavan yliotteen, josta en pääsisi koskaan millään lailla irti mutta lopulta rohkaistuin menemään ns. virran mukana.

Ohjaajamme jakoi meille erilaisia ruokatehtäviä. Minua kuitenkin alkoi jännittää uudemman kerran kun pelkäsin että onnistuisin saamaan yksinäni keittiön kaaosmaiseen kuntoon. Lisäksi pelkäsin myös, etten osaisi tehdä mitään hyödyllistä keittiössä, mutta onneksi minulla oli työpari, jonka kanssa teimme kastikkeen. Loppujen lopuksi en saanut keittiötä kaaosmaiseen kuntoon. Minusta onnistuimme tekemään aika hyvän kastikkeen. Samalla kokatessani huomasin, miten keittiön ilmapiiri oli turvallinen ja mukava. Tajusin, ettei minun tarvitse enää ujostella tai pelätä mitään ikävää. Huomasin miten mukavia nämä ihmiset olivat minulle ja ottivat minut hyvin vastaan. Tunsin siinä vaiheessa että minä kuulun tähän kokkausjengiin, ja että minulla ei olisi enää mitään syytä enää pelätä. Tai ahdistua olenkaan. Kun häärimme keittiössä, saimme upeita kiinalaisia annoksia luotua. Minusta annokset olivat yhtä upeita kuin viiden tähden ravintoloissa. Ruokaseura oli hyvä ja ruoka oli maalisen taivaallista. Siis ihan parasta!

Kun söimme ja joimme, katsoimme samalla videolta, millaista on kiinalainen asuinympäristö. Sen katsominen sai minut häkeltymään ja lumoutumaan, koska en ollut aikaisemmin nähnyt millaista kiinalaismaisema oikein oli. Yllätyin taustalla soivasta kiinalaisesta musiikista. Minusta se oli mystisen lumoavaa, mutta samalla hyvin kaunista kuunneltavaa. Tunsin siinä vaiheessa, että sydämeni melkein suli, sillä se musiikki oli minulle ennenkuulumatonta.  Söimme lopuksi kiinalaisilla puikoilla ja osa söi perinteisillä ruokailuvälineillä. Päätin kokeilla puikoilla syömistä, koska siihen tuli hyvä tilaisuus. Kun aloin syömään puikoilla, huomasin että se oli vaikeampaa ja hankalaa.  Yritin yrittämistäni, mutta sain enemmän vain sormeni ihan solmuun. Päätin lopulta syödä ateriani perinteisillä suomalaisilla ruokailuvälineillä. Lopuksi näin ollen haluan kiittää mukavasta ja hauskasta päivästä kiinalaiseen iltaan osallistuneita. Minulla oli todella hauskaa kanssanne! Voin sanoa että kokemuksena tämä kerta oli minusta hyvä ja rikastuttava. Aluksi minua ujostutti todella paljon, mutta suosittelen lämpimästi käymään Suvimäen vapaa-ajan toiminnoissa!

Kiitos kun luit uusimman blogikirjoitukseni!

Henna-Riikka

Klubitalo pitää hengissä

Jouduin jo 7-vuotiaasta kokemaan, että elämä kohtelee mua kovalla kädellä, kun aloin ajattelemaan itsemurhaa. Koulukiusatuksitulemisen otin niin ras -kaasti, kun olisin vaan halunnut olla melkein kaikkien kaveri. Vain pari ilkeää ja kateellista tyttöä riitti pilaamaan mun päivän.

Alkoi oppikoulu ja toivoin, että siellä tulis muutos tuohon kiusaamiseen, että se loppuisi. Eikä mitä, luokalla oli häiriytynyt avioeropoika, joka ihastui minuun  ja kun en alkanut seurustella, alkoi kiusaamaan mun tukasta ja sai muita poikia kave-riksi. Yhdessä sitten pitivät hauskaa mun kustannuksella.

Lukioaika oli ihan toista. Porukat alkoi olla kypsempiä ja sietää erilaisuut- ta paremmin. Silloin oli usein suorastaan hauskaa, kun  Mikki ja Masi hauskuuttivat muita parodioilla kotimaisista elokuvista ynnä muulla huulenheitolla. Lukioaika pelastikin mun mielenterveyttä ehkä olennaisestikin.

Aikuisikä toikin ongelmia, kun masennuin liikaa eroista, varsinkin yhdestä. Mutta ehkä siksi, kun suhde oli parasta, mitä olin kokenut koskaan ja sitten menetin senkin. Miesystävä halusi erota. Just ja just jaksoin pysyä ruodussa, mutta sitten tuli uusi pikarakastuminen – se oli kuin sota-ajan rakkautta; nopea ja voima- kas. Kesti kaksi kuukautta ja sitten mies halusi erota. Aikuisiällä aloin eka kerta pohtia, että onko mulle jäänyt aivoihin jotain varhaislapsuuden haurautta. Että kun menetän rakkaus- ja läheisyysobjektin, tunnen tuhoutuvani ja masennus on liian syvä. Että itsetuntoa ja minäkäsityskään eivät ole tarpeeksi vahvat. Kumma kyllä, kestin eron, jos sain itse valita sen.

Pettymyksistä tuli kuitenkin mitta täyteen ja masennuin niin vakavsti taas kerran, että hakeuduin hoitoon ja siinä oli hyvää tuuriakin: löysin osastolta itselleni psykologin, jonka kanssa tehtiin yhteistyötä kuusi vuotta frekvenssillä kaksi kertaa viikossa.

Jossain vaiheessa aikusiässä päätin, etten kuluta energiaani miehiin vaan asioihin. Liityin puolueeseen ja olinkin siellä 16 vuotta, mutta en poliitikkona, kunnes stressimaha pakotti eroamaan. Klubitalovuodet ovat olleet voimaannuttavia henki- sesti ja siellä voi purkaa myönteiset energiat vertaistukena tarvitsematta pelätä tun- netason pettymyksiä. Klubitalossa on haastetta erilaisten ihmisten kohtaamisessa ja siinä, jaksaako päivän työt vai pitääkö suostua kevyempään työpäivään, mikä on usein totta kohdallani. Klubitalovuodet ovat antaneet itsetuntoa ja merkitystä sekä sisältöä päiviin ja koko elämään. Ne ovat vaikuttaneet persoonaa uudistavasti.

Voimaa vertaistukiryhmästä

Suvimäen Klubitalolla on käynnissä vertaistukiryhmä, jossa on mahdollisuus keskustella mieltä painavista asioista luottamuksellisesti vertaisten kanssa. Vertaistukiryhmä kokoontuu perjantaisin Klubitalolla kello 13.00. Yhdelle ryhmäkerralle mahtuu mukaan kuusi henkilöä kerrallaan. Ryhmä on avoinna kaikille Klubitalon jäsenille ja ryhmäkerroille voi ilmoittautua mukaan Klubitalolla. Ryhmää vetää kokemusasiantuntija Raija Kauranen ja mukana on myös Klubitalon ohjaaja Saara Kontio. Ryhmään osallistujat voivat jutella Saaran kanssa ryhmän jälkeen, jos joku asia jää painamaan mieltä.

Kevään ryhmäkerrat ovat: 24.3., 7.4., 21.4., 28.4., 5.5., 12.5., 19.5. ja 26.5.

Ryhmäläisten kokemukset vertaisryhmästä ovat erittäin hyviä. Ryhmäkoko on sopiva siihen, että siellä on helppo puhua henkilökohtaisesti mieltä painavista asioista. Ryhmään on helppo tulla. Ryhmä voi olla terapeuttinen kokemus, kun voi jakaa asioita muiden ryhmäläisten kanssa. Ryhmän jälkeen viikonlopun viettoon voi lähteä kevein ja helpoin mielin, kun on osaltaan voinut auttaa muita ja saanut apua muilta.

Ryhmäläisille vertaistuki tarkoittaa sitä, että saa jakaa omia ajatuksiaan ja kokemuksia muiden ryhmäläisten kanssa, joilla on samanlaisia kokemuksia. Ryhmäläiset kokevatkin erityisen tärkeänä, että osallistujat ymmärtävät toisiaan kokemustasolla. Sellaisten asioiden jakaminen, joita ulkopuoliset eivät ymmärrä on tärkeää. Ryhmässä on helppoa ja mukavaa kuulla muiden kokemuksia. Ryhmässä saa vertaistukea ja voi turvallisessa ympäristössä jakaa sellaisia kokemuksia joita muuten ei kehtaisi jakaa. Ryhmässä saa purkaa omat ajatukset, jolloin on helpompi jatkaa tavallista elämää eteenpäin. Ryhmässä vallitsee lämminhenkinen ilmapiiri.

Ryhmäläiset suosittelevat vertaistukiryhmää heille, jotka haluavat puhua pienessä ryhmässä luottamuksellisesti omista asioista ja saada vertaistukea. Ryhmä sopii kaikille joilla on tarvetta vertaistuelle. Ryhmän vetäjä Raija on koettu hyvänä ohjaajana ja ryhmäläiset suosittelevat vertaistukiryhmää lämpimästi kaikille halukkaille.

MITÄ RAKKAUS ON?

Rakkaus on minulle tärkeä asia elämässäni. Saan rakkautta mm. vanhemmilta, mutta en niin paljoa, koska olen muuttanut pois kotoa ja itsenäistynyt. Välillä koen, että tarvitsen näin naisen näkökulmasta arkista rakkautta. Koska en saa sitä niin paljoa, tunnen jostakin syystä oloni välillä yksinäiseksi naisen aluksi. Minusta jokainen nainen ja mies ansaitsevat turvallista ja hyvää rakkautta. Elämässäni rakkaita ihmisiä ovat ystäväni, perhe, ja tietenkin rakkaat sukulaiset. Itse haluaisin kovasti rakastua ja löytää sen oikean miehen alun rinnalleni. Usein nämä rakkaus ja seurustelu asiat tuottavat minulle päänvaivaa ja niitä on myös vaikea tulkita ja punnita ja pitää rakkaus asiat tasapainossa. Tämä siksi, koska ne asiat ovat joskus vaikea hahmottaa. Minusta jokainen ansaitsee rakastua ja saada rakkautta sukupuoleen katsomatta. Minusta rakkaus voi olla hellää koskettelua, hempeilyä tai kauniita rakkauden sanoja. Välillä rakkaus voi sattua ja tuntua surulliselta, se voi myös sisältää pettymyksiä, ja joskus myös ehkä vähän vihaisuuden tuntemuksia. Onneksi rakkauteen mahtuu paljon hyvääkin näin loppujen lopuksi. Uskon, että maailma olisi kylmä paikka ja huono paikka olla ja elää, jos maailmassa ei olisi mitään hyvää ja puhdasta rakkautta. Jokainen ansaitsee rakkauden, siis ihan kaikki, oli miten erilainen persoona tahansa. Kun saan rakkautta, tunnen oloni turvalliseksi ja koen että minusta välitetään jollakin lailla. Vaikka olen lievästi kehitysvammainen nainen, uskon että minulla ja sinullakin on oikeus rakastua ja kokea rakkauden turvallisuuden lämpö!

 

 

Kiitos kun luit uusimman blogikirjoitukseni!

 

Henna-Riikka

Vertaisuus ja vanhemmuus Klubitalolla

Tammikuussa alkaa uusi ryhmä Klubitalolla. Kokoonnumme vertaisuuden äärelle. Minä, Raija Kauranen vedän ryhmää. Ryhmä on avoin ja siihen mahtuu kuusi henkilöä kerralla. Mukaan pääsee laittamalla nimensä kahvion seinällä olevaan listaan. Ryhmä kokoontuu viisi kertaa. Voit osallistua yhteen tapaamiseen tai kaikkiin. Ryhmän tavoite on jakaa tunteita ja kokemuksia luottamuksellisesti vertaisten kesken ja vahvistaa omia voimavaroja. Ideana on kokoontua ja jutella niistä asioista mistä kukin haluaa sinä hetkenä jutella. Ryhmä kokoontuu Josko- huoneessa klo 13-14 perjantaisin. Tunnin mittaisessa tapaamisessa on työntekijöistä mukana Saara Kontio. Ryhmä päivät ovat pe 20.1, pe 27.1. , pe 3.2., pe 10.2. , pe 17.2. ja pe 3.3 on purku kerta, jossa arvioidaan jatketaanko ryhmää koko kevään ajan kesäkuuhun asti.

 

Vertaisuus on yhteyttä ihmisten välillä. Se on vuorovaikutteista jakamista erilaisista asioista. Vertaisuuteen kuuluu kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sellaisena kuin on. Vertaiset ovat tasavertaisia ja arvoisia keskenään. Vertaisuus antaa  tilaa nähdä oma elämänsä ja saada toisilta ideoita omaan elämään esim. kuntoutumiseen. Vertaisuudessa oleellista on se, että ketään ei neuvota tai ohjeisteta vaan jokainen voi ottaa toisen tarinasta itselleen mitä haluaa. Tapaamisessa on tärkeää, että jokaisella on riittävästi aikaa puhua ja kertoa asioitaan. Oleellista on myös se, että saa olla puhumattakin jos haluaa.

 

Tammikuussa jatkuu myös vertaisryhmä, jonka aiheena on vanhemmuus. Tämä ryhmä on kokoontunut keväästä 2016 asti. Vanhemmuusryhmässä jaetaan kokemuksia vanhemmuudesta. Psyykkinen sairaus asettaa joitakin haasteita vanhemmuuteen, joka jo sinällään on haastavaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja vanhemmuus onkin kasvamista lasten rinnalla ja kanssa. Vanhemmuus herättää monenlaisia tunteita ja niitä onkin mukava jakaa juuri vanhemmuus ryhmässä. On tärkeää huomata ettei ole yksin asioiden kanssa vaan muilla on samoja haasteita elämässä. Vanhemmuusryhmä on myös avoin ryhmä, johon voi tulla mukaan kerran tai säännöllisesti. Ryhmä kokoontuu keskiviikkoina klo 13-14 Klubitalon kahviossa. Vanhemmuusryhmässä ei ole työntekijää läsnä vaan ryhmää vedän minä, Raija Kauranen. Kevään 2017 ryhmätapaamiset ovat ke 11.1., ke 25.1., ke 8.2., ke 22.2., ke 29.3., ke 19.4., ke 3.5. ja 24.5. Keskiviikkona  19.4.klo 13 Klubitalolle tulee perheneuvolan työntekijä kertomaan miten tukea murrosikäistä kohti aikuisuutta, mitä on hyvä vanhemmuus ja mistä apua ongelmatilanteissa? Samassa tilaisuudessa perheneuvolan työntekijä kertoo millainen on hyvä parisuhde, mitä voi itse tehdä parisuhteen hyväksi ja miten psyykkinen sairaus vaikuttaa parisuhteeseen ja miten parisuhde ongelmista voi selvitä?

TERVETULOA MUKAAN VERTAIS JA VANHEMMUUSRYHMIIN KLUBITALOLLEJ

Joulu on saapumassa

Joulu on antamisen aikaa ja ilon taikaa. Minulle joulu on tärkeä hetki, sillä sen voi viettää monella eri tavalla, esimerkiksi ystävien tai sukulaisten kanssa. Minun jouluni on rakkauden lämmön aikaa. Joka joulu vietän sen perheeni kanssa. Meillä joulu perinteinä on se, että käymme aamuhämärässä haudoilla muistamamassa sukulaisia, jotka eivät ole enää elävien kirjoissa. Minusta jouluhaudoilla käyminen on alussa vähän pelottavaa, mutta siellä on kaunista kävellä, koska siellä näkee haudoille laitettuja kauniita hautakynttilöitä ja erilaisia kukkia asetettuna. On hyvin kaunista kun hautakynttilät loistavat pimeässä aamuhämärässä. Jouluperinteenä myös olen perheen pukkina ja syömme erilaista jouluruokia, joulumusiikin parissa. Perinteenä syömme myös karjalanpaistia, koska mummoni ja äitini ovat syntyneet karjalassa. Lempiruokani jouluna on porkkanalaatikko sekä lanttulaatikko. Rosollista en kuitenkaan välitä. Minusta rosolli ei kuulu joulupöytään, vaikka rosolli on monien ihmisten joko suosikki tai inhokki ruoka. Jouluna voi myös paistaa pipareita tai leipoa vaikka joulutorttuja vaikkapa oman perheen parissa. Perinteeksi kuuluu myös perheessämme lämmin joulun tuoksuinen sauna. Joulukiireet voivat vallata monia ihmisiä, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Monet ihmiset käyvät joulukirkossa. Meidän perhe ei käy siellä, sillä se ei kuulu jouluperinteisiimme. Minusta kuitenkin joulukirkko on hyvin kaunis paikka, siellä saa minusta nauttia joulumusiikista, jota ihmiset laulavat. Joulukirkko kuuluu minusta jouluun. Siellä on kaunista ja lumoavaa ja varmasti kirkon läheisyyden tunnelma saa ihmiset lumoutumaan, ja tuntemaan itsensä olon turvalliseksi. Jouluna on lupa nauraa, iloita, juhlia, sekä lupa rakastaa rakkaintansa eli esimerkiksi, ystäviä läheisiä, tai vaikkapa perhettänsä. Silloin on myös lupa pitää rakkaintaan kädestä kiinni! Toivon valkeaa ja kaunista jouluniloa perheeni kanssa. Toivon myös, että muilla perheillä olisi turvallinen ja rauhaisa lämmin joulun ilo ja mieli. Kaikki eivät kuitenkaan pidä joulusta, mutta minusta jokaisella perheellä, ystävillä ja monilla muilla ihmisillä on oikeus viettää omanlaisensa joulu. Jouluna kuulen ja näen pienten lasten hymyt ja lukuisat onnelliset naurut. Moni pieni lapsi odottaa jokaisena jouluna pukkia kotiin lahjoja tuomaan. Aina kun kuulen ja näen lasten naurut ja onnelliset joulun hymyt, tulee minulle joka kerta mieleen kullan arvoiset muistot missä minä olen ensimmäistä kertaa joulupukin sylissä, sekä monet muut lapsuuden jouluiset muistot! Kiitos kun luit joulu aiheisen blogi kirjoitukseni! Hyvää joulua kaikille!

Henna-Riikka

Luonnon kosmetiikkaa

Maanantaina 28.11 valmistimme luonnonkosmetiikkakurssilla jalkakylpypommeja.

Innokkaita osallistujia oli mukana viisi jäsentä sekä yksi ohjaaja. Opiskelijaharjoittelija Enna opasti ja neuvoi kylpypommien valmistuksessa.

Ihastuttavat kylpypommit ovat oivallinen joululahja, jonka voit valmistaa itse ja raaka-aineet löytyvät helposti tavallisesta ruokakaupasta. Tässä teille ensimmäinen resepti kylpypommeihin:

3 dl ruokasoodaa
1,5 dl sitruunahappoa
0,5 dl perunajauhoa
15 ml öljyä
5-10 ml vettä
muutama tippa eteerisiä öljyjä ja nestemäistä vesiliukoista väriainetta
10 ml polysorbaattia (Tämä ei ole pakollinen raaka-aine)

Valmistusohjeet:

Sekoita kuivat aineet keskenään, katso ettei ole paakkuja. Mittaa öljyt (esimerkiksi rypsiöljy, makadamiaöljy tai auringonkukkaöljy), vesi ja emulgointiaine (polysorbaatti, tämä ei ole pakollinen) sekä tuoksuaineet ja värit (nestemäiset). Laita nestemäiset aineet purkkiin, jossa voit voimakkaasti sekoittaa niitä keskenään. Lisää nestettä kuiva-aineiden joukkoon hiljalleen pieninä annoksina ja sekoita esim. lusikalla seosta koko ajan. Massa on sopivaa, kun se pysyy juuri ja juuri kasassa. Painele massa tiiviisti muottiin, aloita pienellä kerroksella ja tiivistä, lisää ainetta ja tiivistä. Lopuksi käännä muotti nurin ja kopauta varovasti, jotta massa irtoaa muotista. Voit myös jättää massan muottiin n.20 minuutin ajaksi, jonka jälkeen irrota.

1.Sekoita kuivat aineet keskenään isossa astiassa ja sekoita nesteet toisessa astiassa

 

2. Sekoita kunnolla. Lusikka on oivallinen väline.

 

3. Painele kunnolla massaa muotteihin, pieni kerros ensin ja sitten lisää. Muista tiivistää kunnolla!

 

4. Anna levähtää massan hetki (20 min) ennen kumoamista.

 

5. Valmiit kylpypommit kumottuna. Anna kuivua yön yli.

 

Kylpypommeissa vain mielikuvituksen puute on rajana. Voit lisätä pommeihin erilaisia kuivattuja yrttejä, kukkia, voit myös korvata perunajauhoa savella.

Toinen resepti

120 g soodaa
60 g sitruunahappoa
13 g öljyä
4 g eteerinen öljy
mica-väriä, eteerisiä öljyjä ja kuivattuja yrttejä.

 

Väriaineita voi tilata verkkokaupoista. Värejä löydät ainakin Saippuapajalta (www.saippuapaja.fi) sekä Pienestä Tuoksukaupasta (www.tuoksukauppa.net) .

 

Ennan blogista löydät tietoa luonnonkosmetiikasta ja sen valmistuksesta sekä valmiita reseptejä. Blogi löytyy osoitteesta:  http://addcosmetic.blogspot.fi/

 

21.11 Maanantaina luonnonkosmetiikka kurssilla valmistimme huulivoiteita.

Huulivoiteiden valmistus ei ole vaikeaa tai monimutkaista vaikka kommelluksia mahtuikin meidän iltapäiväämme. Raaka-aineita saa verkkokaupoista ja Jyväskylään avatussa Pakkaustukussa löytyy huulivoidehylsyjä sekä muita pakkaustarvikkeita.

Huulivoiteista saa helposti muuntamalla myös kevyitä ja hoitavia huulikiiltoja lisäämällä niihin mica-värejä.

 

Kuvassa raaka-aineita, luonnonkosmetiikasta kertova kirja, ahkerat sormet ja muut huulivoiteisiin tarvittavat esineet.

 

Luonnonkosmetiikkakirja on nimeltään Luonnollista kauneutta ja sen on kirjoittanut Karen Gilbert. Kirjassa on helppoja reseptejä vasta-alkajille, jotka haluavat tutustua kosmetiikan valmistukseen.

 

Huulivoiteita voidaan pakata erilaisiin pakkauksiin, kuten perinteisiin huulivoidehylsyihin (puikkoihin), kierrekantisiin pikkupurkkeihin tai metallisiin purkkeihin.

 

 

Raaka-aineet yhteen ja sulatetaan, kunnes kaikki ovat sulaneet juoksevaksi nesteeksi. Sen jälkeen voidaan lisätä väriä (mica-väri), jos haluaa huulivoiteesta enemmän huulikiiltomaista.

 

Kertakäyttöiset pipetit helpottavat mittaamista. Hygienia kannattaa muistaa, eli kertakäyttöhanskat käteen, myssyt päähän ja esiliina suojaa vaatteet mahdollisilta roiskeilta.

Me käytimme minttuöljyä, jonka Enna oli itse uuttanut. Jos kiinnostuit öljyuutoksista, niin käy katsomassa Ennan blogista, kuinka valmistat itse yrttiöljyuutoksia.

 

Nestemäinen huulivoide kaadetaan haluttuun purkkiin ja odotellaan, että huulivoide jähmettyy. Tässä kuvassa valmistettiin kauniita värillisiä huulivoiteita.

 

Myös metallisia purkkeja voidaan käyttää.

 

Näitä tarvitset huulivoiteiden tekemiseen:

 

– kuumennusta kestävä pieni astia (mielellään kaatonokallinen).

– vaaka

– huulivoidehylsyjä tai rasioita, joihin voide voidaan pakata

– puutikku sekoitusta varten

Raaka-aineet, joita tarvitset:

-vahaa (mehiläisvahaa, hamppuvaha sopii vegaaneille)

-öljyä

– kasvivoita (esimerkiksi sheavoi, kaakaovoi, mangovoi, kahvivoi, aloevoi)

– mica väriainetta, jos kaipaat väriä.

 

Tässä yksi resepti:

5 g mehiläisvahaa

5 g kaakaovoita

8 g mangovoita

2 tl minttuöljyä

1 tl jojobaöljyä

 

Valmistusohje:

1. Mittaa vaha, öljyt ja voit kuumennusta kestävään lasipurkkiin.
2. Helpoin tapa sulattaa aineet on laittaa ne mikroon. Kuumenna mikrossa, kunnes vaha ja voi ovat sulaneet nesteeksi.
3. Lisää väriaine tässä vaiheessa, jos haluat käyttää väriä. Sekoita väri nesteeseen puutikkua apuna käyttäen.
4. Kaada neste haluttuun purkkiin.

 

Mikäli huulivoide jähmettyy, laita se uudelleen mikroon. Vaha sulaa kuumennettaessa ja jähmettyy kylmässä. Voit lopuksi nostaa huulivoiteet 5 minuutiksi jääkaappiin jähmettymään.

 

Raaka-aineita voit tilata verkkokaupoista, tässä pieni lista verkkokaupoista;

http://www.lahtisenvahavalimo.fi (täältä löydät mehiläisvahaa)

http://www.saippuapaja.fi (täältä löydät öljyjä, kasvivoita sekä mica väriaineita)

www.pakkaustukku.fi (täältä löydät pakkaustavaroita huulivoiteille)

 

 

Klubarin kuulumisia

Matka Välimeren avaimeen

Suvimäen Klubitalolta lähti 10 nuorta tai nuorehkoa suureen seikkailuun Gibraltarille. Matkalla oltiin kahdeksan päivää, ja sitä suunniteltiin pitkään, englannin osaamista vetreytettiin ja matkavalmisteluja, passien hankkimista ja ruoanlaittoa harjoiteltiin myös.Itse matkalla kukin pääsi kohtaamaan pelkonsa, oli kyse lentämisestä, kaapelikärryistä, apinoista, englannin puhumisesta, ihmisseurassa olemisesta vai kulttuurishokista. Parasta matkassa olikin se, kuinka muusta porukasta sekä Gibraltarin klubitalolaisista oli tukea jännittävissäkin paikoissa.
		Lempipaikkojani Gibraltarilla oli kasvitieteellinen puutarha, jonka kasvit olivat todella mielenkiintoisia, ja sen eläimet olivat yksinomaan tullista takavarikoituja – oli kyse lepakoista, kilpikonnista, papukaijoista tai tamariineista (hassu apina). Puutarhassa oli mukavan kostea ja viileä olo verrattuna muun Gibraltarin hiostavaan kuumuuteen. Toinen lempipaikkani oli ehdottomasti St Michaelin luola, jossa oli todella upeita ja värikkäitä kivimuodostelmia. Delfiinikierros oli todella hieno myös, kyseessä oli siis villidelfiinit joita kävimme laivalla katsomassa. Kävin yksinäni tutustumassa Gibraltarin museoon, joka oli sekin todella mielenkiintoinen paikka.
		Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka etuoikeutettuja olemme kun Klubitalomme on niin iso ja tilava, gibraltarilaiset odottavat pääsyä uusiin tiloihin, mutta paikallinen hallinto jarruttaa asioita, joten heidän talonsa on käytännössä yksi huone, jossa ei ole sisävessaakaan. Paikalliset isäntämme olivat muuten aivan upeita, ja heidän kanssaan oli mahtavaa tutustua Gibraltariin. Hieno muisto on myös paikallinen kansallispäivä, jolloin koko maa (n. 30 000 ihmistä) me mukaan lukien, pukeutui punavalkoisiin vaatteisiin ja juhlisti Gibraltarin kuulumista briteille.
		Tunnen oloni yleensä ulkopuoliseksi jopa ystävieni kanssa, jos olemme joukolla koolla, mutta Gibraltarin matkalla en tuntenut oloani kertaakaan ulkopuoliseksi, vaan osaksi joukkoa. 10 ihmisen joukolla liikkuminen oli myös mukavaa, koska yleensä esim. lentokentällä on minusta todella tylsää, mutta aika ei ehtinyt tulla lainkaan pitkäksi. Samaten vaikkapa ruokakaupassa käyntikin oli jännittävää, koska yllättäen sielläkin saattoi joku eksyä.