Suvimäen Klubitalo

Päivä alkoi jo hyvissä ajoin Klo:8.30, niin kuin talo aukeaa arkenakin, mutta tänään oli erityisesti aihetta Juhlaan!

Tarjoilun alkuvalmistelut ja Talon juhlakuntoon laitto, täytti aamupäivän ja Väkeä saapui paikalle sitä mukaan pikku hiljaa. Puolen päivän tienoilla saimme grillin paikan päälle ja tarjoilu/sadesuoja teltan pystytettyä pihaan, tarjoilu ja muonitus toimi pihalla, ruokailupaikat olivat järjestetty ulos ja sisätiloihin. Sisätiloissa saimme muistella vanhojen- ja alkuaikojen, sekä tähän päivään saakka kuvia dia-esityksenä, joka  näkyi koko päivän ajan. Ohjelmana oli runoesitys, yhteislauluja, kuvapantomiimileikki ja elävää musiikkia.  Iltapäivällä oli kakkukahvit, NAMNAM!

Kiitokset mukavasta ja Juhlavasta päivästä, Kaikille mukana olleille!

-JS-

Olen huomannut, että monet meistä sortuu elämään menneisyydessä, ja kantamaan yhä taakkoja vanhoista asioista, joilla ei todellisuudessa ole enää merkitystä.Tai sitten aikamme menee siihen, että murehdimme, miten jaksamme ja pärjäämme tulevaisuudessa. Nämä ovat myös turhia taakkoja. Eikö tärkeäpää olisi nykyhetki, se missä olemme juuri nyt.  Mitäpä jos pystyisimme nauttimaan juuri tästä hetkestä, ja olemaan kiitollisia siitä? Keskittymällä tähän hetkeen saattaisimme arjessa kiinnittää huomiota asioihin, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Esimerkiksi lenkkeilessä saattaisimme kiinnittää huomiota siihen, miten kaunis luonto on. Saattaisimme menestyä elämässäkin paremmin kuin pystyisimme keskittymään tähän hetkeen.

Minulla oli vaihe elämässä jolloin pelkäsin tulevaisuutta. Minulla oli monia epärealistisia pelkoja, ja tuntui siltä, että kaikki uutisetkin, joita katsoin televisiosta tai satuin lukemaan internetistä, ahdistivat minua valtavasti. Lopulta väsyin niin paljon, että jouduin sairaalaan. Kävin niin pohjalla, että tästä selvittyäni olen löytänyt kiitollisuutta jo pelkästään siitä, että saan elää ja voin hyvin.

Menneisyyden taakoista pääsee parhaiten eroon, kun oppii antamaan anteeksi ja olemaan armollinen myös itseään kohtaan. Tulevaisuuden liiallinen pohtiminen aiheuttaa lisää stressiä. Vaikka mediassa uutisoidaan pääasiassa ikävistä asioista, on hyvä muistaa, että maailmassa on paljon myös hyviä asioita, vaikka ne eivät ole niin pinnalla. Olisi hyvä kun pystyisimme kiinnittämään huomiomme myös niihin hyviin asioihin.

Arjen rutiineista kiinnipitäminen on todella hyvä asia kuntoutumisen ja kunnossa pysymisen kannalta; se antaa voimaa ja jaksamista. Toinen yhtä tärkeä asia on se, että ei jää yksin kotiin, vaan suuntautuu kodin ulkopuolelle. Olisi hyvä hakeutua ihmisten ilmoille niin kuin sanotaan, ja oikeastaan juuri näissä asioissa tukien sellaiset paikat, niin kuin Suvimäen Klubitalo ovat kullanarvoisia.

Petri Vahtokari

Suvimäen Klubitalolla on kokoontunut jo useita vuosia Irti-tupakasta ryhmä, joka oli välillä pitkään tauolla. Syksyllä 2016 ryhmä käynnistyi uudelleen. Se kokoontuu viikottain (tiistaisin klo. 13.00).

Ryhmän tavoitteena on jokaisen ryhmäläisen kokemusten jakaminen ja kannustaminen savuttomuuteen. Ryhmän vetovastuussa on toiminut Panu, joka itse oli ennen kova tupakkamies, hän poltti päivittäin 40 sätkää, eli noin pari askia päivässä, Panu päätyi savuttomaksi jo useita vuosia sitten. Ja hän pääsi 1,5 vuotta sitten eroon myös nikotiinikorvaus tuotteista.

Mikko muistelee omaa tupakasta luopumistaan, joka tapahtui 10.9.2014 klo. 9.00 aamulla. Päivä oli tärkeä ja mieleenpainuva askel terveempään elämään. Siitä alkaen Mikko on pärjännyt nikotiinikorvaustuotteilla, mutta onnistunut jo vähän vähentämään niitäkin.

Ryhmässä on ollut mukana myös Mari. Hänellä on motivaatiota osallistua ryhmään, vaikka hän polttaa edelleenkin. Mari odottaa oikeaa hetkeä tupakoinnin lopettamiseen.

Kummikoulutus

Suvimäen Klubitalon historian ensimmäinen kummikoulutus on takanapäin.

Pauliina: ”Heikki, vieläkö muistat miltä sinusta tuntui tutustua Klubitaloon ensimmäistä kertaa. Mitä ajatuksia mielessäsi liikkui?”

Heikki: ”En tunnistanut työntekijöitä Klubitalolla läsnä olevien joukosta. Lopulta se oli Ulla kun kierrätti minua talon läpi ja siinä oli jäsen mukana. Se tilanne oli rutiinia eikä herättänyt minussa elämyksiä. Ajattelin, että kai täällä voi ruveta käymään. Olen sellainen ihminen, että jos aloitan jotain, niin menen täysillä mukaan. Tämä klubitalotoiminta on ylittänyt odotukseni. Käyn täällä melkein joka päivä kun on tarve tällaiselle paikalle”.

Pauliina: ”Millainen kummi sinä haluat olla?”

Heikki: ”Haluan olla tukija, en johtaja, enemminkin kaveri. Kummiutta ei minusta pidä ajatella työtehtävänä. Se on vertaistukea”.

Pauliina: ”Miksi sinun mielestä kannattaa osallistua kummikoulutukseen?” (jatkossa)

Heikki: ”Kummikoulutus on erilainen ja uusi asiakaspalvelun kaltainen tehtävä. Se ei ole paperityötä. Minua kiinnostaa toiminnan monipuolistaminen”.

Kummikoulutusta suunniteltiin ensin kokoontumalla 2-3 kertaa. Läsnä olivat uteliaat tai asiasta muuten kiinnostuneet. Itse kummikoulutus pidettiin torstai aamupäivisin (5 kertaa, puolitoistatuntia kerralla). Jäseniä koulutukseen osallistui lopulta 6-8 henkilöä. Alustukset vaihtuviin teemoihin tekivät työntekijä-jäsenparit yhdessä. Ryhmässä sitten keskustelimme läpi talon käytänteet. Vaihdoimme mielipiteitä kummina jaksamisesta ja kummiuteen sitoutumisesta. Oli toiminnallisia tehtäviä siitä, mitä on rohkeus ja vuorovaikutus. Viimeisellä kerralla näyttelimme ”improna” pieniä kohtauksia mahdollisista hankalista tilanteista. Voi olla, että kummin tehtävän vastuu veti meidät kummikurssilaiset välillä vakavaksi. Onneksi meillä oli myös monta hauskaa hetkeä yhdessä! Jokainen kummikoulutuksen käynyt tietää, että tärkeintä on olla oma itsensä. Laittaa vain sen hyvän kiertämään, mitä itse on kokenut Klubitalon jäsenenä saaneensa.

-Pauliina-

8.6.2017                                               Kesä

Taas edessä yksi kesä eikä yhtään tiedä, että millainen siitä tulee. Ei ole rahaa eikä energiaa matkustaa, mutta voihan tehdä esim. kaupunkiretkiä kivoihin paikkoihin täällä paikan päällä. Tai viettää uimarantakesän. Tosin en ole ihan niitä ihmisiä, jotka kestää paistua auringossa tuntitolkulla. Joka kerta tulee mieleen aikaisemmat ja työkesät kouluajoista alkaen. Elämä on nyt niin toista. Sairaus on onneksi remissiossa, että sikäli on helpompaa. Mutta joitain ongelmia vielä on, joiden kanssa on vain pärjättävä viikosta toiseen. Enää en oikein jaksa kuin satunnaista yhteydenpitoa ystäviin kirjeitse ja joitain tapaamisia vuoden mittaan.

Kesällä on kivaa, kun voi syödä jäätelöä niin paljon kuin lystää. Välillä se on päivän ainoa ateria tai sitten neljän euron ateria hampurilaisbaarissa. Viikottaiset käyttövarat on pienet.

Ja ylimääräisiä käyttövaroja en enää pyydä, että saisin rahaa säästöön eli edes jotain turvabudjettia. Mutta kun en saa rahoja riittämään koko viikoksi. Vielä liian monta päivää viikossa menee rahatta ja ruuatta. Vaikuttaahan sekin yleiseen jaksamiseen.

Pihatöitä en enää jaksa. Just ja just jaksoin haravoida meidän talon takapihalta van- hat lehdet, ettei ne tule sisään jaloissa ja sotke eteistä. Kun en kestä enää olla joka paikassa se ”joku” , joka tekee ne hommat, joita toiset ei vain viitsi. Ruusunmarjapensaat pitäisi leikata, mutta kun ne poistetut oksat täytyy saada pois pihalta – siinäpä se, että miten. Mulla ei ole rahaa maksaa mistään kuljetuksista. Eli se on oma ongelmansa, kun ei ole asukastoimikuntaa eikä ole autoileva ihminen. Oli kyllä fiksu liike multa luopua ajokortista, kun tajusin, ettei valppaus riitä ajamiseen sairastuttuani  eikä koskaan ole varaa omaan autoon. Ajokorttitoimistossa katsoivat vinosti, kun olettivat, että multa meni kortti hyllylle jostain syystä. Luulivat siis varmaan, että oli joku poliisiasia.

Ai niin, onhan kesällä myös se uimisen ihanuus! Tosin olen tullut aremmaksi olla vähissä vaatteissa ihan vieraiden ihmisten joukossa eli uimarantaelämä ei ole oikein mua varten. Ehkä se on osin tästä keski-ikäisestä bodystakin johtuvaa. Uimarannat on nuorille ja kauniille sekä lapsiperheille. Tosin ehkä suurin rajoite onnelliseen kesäelämään on mun omassa päässä.Ajatukset meinaa mennä negatiiviselle uralle. Pitäisi suhtautua asioihin ja tuleviin päiviin sekä elämään avoi -mella ja iloisella mielellä. Klubitalo on kesän menossa mukana ainakin parin kuukauden verran. Vähän ”lomaa” täytyy kuitenkin pitää.

Enää en ole harrastanut valokuvausta, mutta hyvä kesäharrastus voisi tulla lintujen tarkkailusta. Siksi ostin itselleni lintuharrastajan oppaan. Asiat ja faktat ei vain tahdo pysyä mielessä, mutta kesän lopussahan sen sitten näkee, onko mitään uutta  jäänyt linnuista mieleen. Niin ja erilaisia miehiäkin voi kesällä tarkkailla sillai turvallisen välimatkan päästä. Se on hauskaa hupia kaupungilla (hymynaama). Että iloista ja virkistävää kesää itse kullekin omien mieleisten tekemisten kanssa!

KIINALAINEN ILTA SUVIMÄELLÄ…

Kun ilta saapui, muistan kuinka minua jännitti kiinalainen ilta, koska pelkäsin että mokaan esim. kokkailussa pahasti useita kertoja peräkkäin. Lisäksi pelkäsin, että tällaisesta möröstä ei pidetä, ja että olen jollakin tavalla ärsyttävä tai ikävystyttävä. Kun saavuimme, istuimme pöytään ja tutustuimme toisiimme. Muistan melkein itkeneeni kun aloimme tutustua toisiimme, sillä minua aina jännittää ja rupeaa hirveästi ujostuttamaan kun tapaan paljon uusia kasvoja, joita en ole tuntenut aikaisemmin. Käteni hikoilivat ja sydän löi. Halusin lähteä pois koko ruokasalista sillä halusin niin kovasti luovuttaa. Pelkäsin myös, että ujous ja ahdistava pelko saisivat minusta puristavan yliotteen, josta en pääsisi koskaan millään lailla irti mutta lopulta rohkaistuin menemään ns. virran mukana.

Ohjaajamme jakoi meille erilaisia ruokatehtäviä. Minua kuitenkin alkoi jännittää uudemman kerran kun pelkäsin että onnistuisin saamaan yksinäni keittiön kaaosmaiseen kuntoon. Lisäksi pelkäsin myös, etten osaisi tehdä mitään hyödyllistä keittiössä, mutta onneksi minulla oli työpari, jonka kanssa teimme kastikkeen. Loppujen lopuksi en saanut keittiötä kaaosmaiseen kuntoon. Minusta onnistuimme tekemään aika hyvän kastikkeen. Samalla kokatessani huomasin, miten keittiön ilmapiiri oli turvallinen ja mukava. Tajusin, ettei minun tarvitse enää ujostella tai pelätä mitään ikävää. Huomasin miten mukavia nämä ihmiset olivat minulle ja ottivat minut hyvin vastaan. Tunsin siinä vaiheessa että minä kuulun tähän kokkausjengiin, ja että minulla ei olisi enää mitään syytä enää pelätä. Tai ahdistua olenkaan. Kun häärimme keittiössä, saimme upeita kiinalaisia annoksia luotua. Minusta annokset olivat yhtä upeita kuin viiden tähden ravintoloissa. Ruokaseura oli hyvä ja ruoka oli maalisen taivaallista. Siis ihan parasta!

Kun söimme ja joimme, katsoimme samalla videolta, millaista on kiinalainen asuinympäristö. Sen katsominen sai minut häkeltymään ja lumoutumaan, koska en ollut aikaisemmin nähnyt millaista kiinalaismaisema oikein oli. Yllätyin taustalla soivasta kiinalaisesta musiikista. Minusta se oli mystisen lumoavaa, mutta samalla hyvin kaunista kuunneltavaa. Tunsin siinä vaiheessa, että sydämeni melkein suli, sillä se musiikki oli minulle ennenkuulumatonta.  Söimme lopuksi kiinalaisilla puikoilla ja osa söi perinteisillä ruokailuvälineillä. Päätin kokeilla puikoilla syömistä, koska siihen tuli hyvä tilaisuus. Kun aloin syömään puikoilla, huomasin että se oli vaikeampaa ja hankalaa.  Yritin yrittämistäni, mutta sain enemmän vain sormeni ihan solmuun. Päätin lopulta syödä ateriani perinteisillä suomalaisilla ruokailuvälineillä. Lopuksi näin ollen haluan kiittää mukavasta ja hauskasta päivästä kiinalaiseen iltaan osallistuneita. Minulla oli todella hauskaa kanssanne! Voin sanoa että kokemuksena tämä kerta oli minusta hyvä ja rikastuttava. Aluksi minua ujostutti todella paljon, mutta suosittelen lämpimästi käymään Suvimäen vapaa-ajan toiminnoissa!

Kiitos kun luit uusimman blogikirjoitukseni!

Henna-Riikka

Klubitalo pitää hengissä

Jouduin jo 7-vuotiaasta kokemaan, että elämä kohtelee mua kovalla kädellä, kun aloin ajattelemaan itsemurhaa. Koulukiusatuksitulemisen otin niin ras -kaasti, kun olisin vaan halunnut olla melkein kaikkien kaveri. Vain pari ilkeää ja kateellista tyttöä riitti pilaamaan mun päivän.

Alkoi oppikoulu ja toivoin, että siellä tulis muutos tuohon kiusaamiseen, että se loppuisi. Eikä mitä, luokalla oli häiriytynyt avioeropoika, joka ihastui minuun  ja kun en alkanut seurustella, alkoi kiusaamaan mun tukasta ja sai muita poikia kave-riksi. Yhdessä sitten pitivät hauskaa mun kustannuksella.

Lukioaika oli ihan toista. Porukat alkoi olla kypsempiä ja sietää erilaisuut- ta paremmin. Silloin oli usein suorastaan hauskaa, kun  Mikki ja Masi hauskuuttivat muita parodioilla kotimaisista elokuvista ynnä muulla huulenheitolla. Lukioaika pelastikin mun mielenterveyttä ehkä olennaisestikin.

Aikuisikä toikin ongelmia, kun masennuin liikaa eroista, varsinkin yhdestä. Mutta ehkä siksi, kun suhde oli parasta, mitä olin kokenut koskaan ja sitten menetin senkin. Miesystävä halusi erota. Just ja just jaksoin pysyä ruodussa, mutta sitten tuli uusi pikarakastuminen – se oli kuin sota-ajan rakkautta; nopea ja voima- kas. Kesti kaksi kuukautta ja sitten mies halusi erota. Aikuisiällä aloin eka kerta pohtia, että onko mulle jäänyt aivoihin jotain varhaislapsuuden haurautta. Että kun menetän rakkaus- ja läheisyysobjektin, tunnen tuhoutuvani ja masennus on liian syvä. Että itsetuntoa ja minäkäsityskään eivät ole tarpeeksi vahvat. Kumma kyllä, kestin eron, jos sain itse valita sen.

Pettymyksistä tuli kuitenkin mitta täyteen ja masennuin niin vakavsti taas kerran, että hakeuduin hoitoon ja siinä oli hyvää tuuriakin: löysin osastolta itselleni psykologin, jonka kanssa tehtiin yhteistyötä kuusi vuotta frekvenssillä kaksi kertaa viikossa.

Jossain vaiheessa aikusiässä päätin, etten kuluta energiaani miehiin vaan asioihin. Liityin puolueeseen ja olinkin siellä 16 vuotta, mutta en poliitikkona, kunnes stressimaha pakotti eroamaan. Klubitalovuodet ovat olleet voimaannuttavia henki- sesti ja siellä voi purkaa myönteiset energiat vertaistukena tarvitsematta pelätä tun- netason pettymyksiä. Klubitalossa on haastetta erilaisten ihmisten kohtaamisessa ja siinä, jaksaako päivän työt vai pitääkö suostua kevyempään työpäivään, mikä on usein totta kohdallani. Klubitalovuodet ovat antaneet itsetuntoa ja merkitystä sekä sisältöä päiviin ja koko elämään. Ne ovat vaikuttaneet persoonaa uudistavasti.

Voimaa vertaistukiryhmästä

Suvimäen Klubitalolla on käynnissä vertaistukiryhmä, jossa on mahdollisuus keskustella mieltä painavista asioista luottamuksellisesti vertaisten kanssa. Vertaistukiryhmä kokoontuu perjantaisin Klubitalolla kello 13.00. Yhdelle ryhmäkerralle mahtuu mukaan kuusi henkilöä kerrallaan. Ryhmä on avoinna kaikille Klubitalon jäsenille ja ryhmäkerroille voi ilmoittautua mukaan Klubitalolla. Ryhmää vetää kokemusasiantuntija Raija Kauranen ja mukana on myös Klubitalon ohjaaja Saara Kontio. Ryhmään osallistujat voivat jutella Saaran kanssa ryhmän jälkeen, jos joku asia jää painamaan mieltä.

Kevään ryhmäkerrat ovat: 24.3., 7.4., 21.4., 28.4., 5.5., 12.5., 19.5. ja 26.5.

Ryhmäläisten kokemukset vertaisryhmästä ovat erittäin hyviä. Ryhmäkoko on sopiva siihen, että siellä on helppo puhua henkilökohtaisesti mieltä painavista asioista. Ryhmään on helppo tulla. Ryhmä voi olla terapeuttinen kokemus, kun voi jakaa asioita muiden ryhmäläisten kanssa. Ryhmän jälkeen viikonlopun viettoon voi lähteä kevein ja helpoin mielin, kun on osaltaan voinut auttaa muita ja saanut apua muilta.

Ryhmäläisille vertaistuki tarkoittaa sitä, että saa jakaa omia ajatuksiaan ja kokemuksia muiden ryhmäläisten kanssa, joilla on samanlaisia kokemuksia. Ryhmäläiset kokevatkin erityisen tärkeänä, että osallistujat ymmärtävät toisiaan kokemustasolla. Sellaisten asioiden jakaminen, joita ulkopuoliset eivät ymmärrä on tärkeää. Ryhmässä on helppoa ja mukavaa kuulla muiden kokemuksia. Ryhmässä saa vertaistukea ja voi turvallisessa ympäristössä jakaa sellaisia kokemuksia joita muuten ei kehtaisi jakaa. Ryhmässä saa purkaa omat ajatukset, jolloin on helpompi jatkaa tavallista elämää eteenpäin. Ryhmässä vallitsee lämminhenkinen ilmapiiri.

Ryhmäläiset suosittelevat vertaistukiryhmää heille, jotka haluavat puhua pienessä ryhmässä luottamuksellisesti omista asioista ja saada vertaistukea. Ryhmä sopii kaikille joilla on tarvetta vertaistuelle. Ryhmän vetäjä Raija on koettu hyvänä ohjaajana ja ryhmäläiset suosittelevat vertaistukiryhmää lämpimästi kaikille halukkaille.

MITÄ RAKKAUS ON?

Rakkaus on minulle tärkeä asia elämässäni. Saan rakkautta mm. vanhemmilta, mutta en niin paljoa, koska olen muuttanut pois kotoa ja itsenäistynyt. Välillä koen, että tarvitsen näin naisen näkökulmasta arkista rakkautta. Koska en saa sitä niin paljoa, tunnen jostakin syystä oloni välillä yksinäiseksi naisen aluksi. Minusta jokainen nainen ja mies ansaitsevat turvallista ja hyvää rakkautta. Elämässäni rakkaita ihmisiä ovat ystäväni, perhe, ja tietenkin rakkaat sukulaiset. Itse haluaisin kovasti rakastua ja löytää sen oikean miehen alun rinnalleni. Usein nämä rakkaus ja seurustelu asiat tuottavat minulle päänvaivaa ja niitä on myös vaikea tulkita ja punnita ja pitää rakkaus asiat tasapainossa. Tämä siksi, koska ne asiat ovat joskus vaikea hahmottaa. Minusta jokainen ansaitsee rakastua ja saada rakkautta sukupuoleen katsomatta. Minusta rakkaus voi olla hellää koskettelua, hempeilyä tai kauniita rakkauden sanoja. Välillä rakkaus voi sattua ja tuntua surulliselta, se voi myös sisältää pettymyksiä, ja joskus myös ehkä vähän vihaisuuden tuntemuksia. Onneksi rakkauteen mahtuu paljon hyvääkin näin loppujen lopuksi. Uskon, että maailma olisi kylmä paikka ja huono paikka olla ja elää, jos maailmassa ei olisi mitään hyvää ja puhdasta rakkautta. Jokainen ansaitsee rakkauden, siis ihan kaikki, oli miten erilainen persoona tahansa. Kun saan rakkautta, tunnen oloni turvalliseksi ja koen että minusta välitetään jollakin lailla. Vaikka olen lievästi kehitysvammainen nainen, uskon että minulla ja sinullakin on oikeus rakastua ja kokea rakkauden turvallisuuden lämpö!

Kiitos kun luit uusimman blogikirjoitukseni!

Henna-Riikka

Vertaisuus ja vanhemmuus Klubitalolla

Tammikuussa alkaa uusi ryhmä Klubitalolla. Kokoonnumme vertaisuuden äärelle. Minä, Raija Kauranen vedän ryhmää. Ryhmä on avoin ja siihen mahtuu kuusi henkilöä kerralla. Mukaan pääsee laittamalla nimensä kahvion seinällä olevaan listaan. Ryhmä kokoontuu viisi kertaa. Voit osallistua yhteen tapaamiseen tai kaikkiin. Ryhmän tavoite on jakaa tunteita ja kokemuksia luottamuksellisesti vertaisten kesken ja vahvistaa omia voimavaroja. Ideana on kokoontua ja jutella niistä asioista mistä kukin haluaa sinä hetkenä jutella. Ryhmä kokoontuu Josko- huoneessa klo 13-14 perjantaisin. Tunnin mittaisessa tapaamisessa on työntekijöistä mukana Saara Kontio. Ryhmä päivät ovat pe 20.1, pe 27.1. , pe 3.2., pe 10.2. , pe 17.2. ja pe 3.3 on purku kerta, jossa arvioidaan jatketaanko ryhmää koko kevään ajan kesäkuuhun asti.

Vertaisuus on yhteyttä ihmisten välillä. Se on vuorovaikutteista jakamista erilaisista asioista. Vertaisuuteen kuuluu kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sellaisena kuin on. Vertaiset ovat tasavertaisia ja arvoisia keskenään. Vertaisuus antaa  tilaa nähdä oma elämänsä ja saada toisilta ideoita omaan elämään esim. kuntoutumiseen. Vertaisuudessa oleellista on se, että ketään ei neuvota tai ohjeisteta vaan jokainen voi ottaa toisen tarinasta itselleen mitä haluaa. Tapaamisessa on tärkeää, että jokaisella on riittävästi aikaa puhua ja kertoa asioitaan. Oleellista on myös se, että saa olla puhumattakin jos haluaa.

Tammikuussa jatkuu myös vertaisryhmä, jonka aiheena on vanhemmuus. Tämä ryhmä on kokoontunut keväästä 2016 asti. Vanhemmuusryhmässä jaetaan kokemuksia vanhemmuudesta. Psyykkinen sairaus asettaa joitakin haasteita vanhemmuuteen, joka jo sinällään on haastavaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja vanhemmuus onkin kasvamista lasten rinnalla ja kanssa. Vanhemmuus herättää monenlaisia tunteita ja niitä onkin mukava jakaa juuri vanhemmuus ryhmässä. On tärkeää huomata ettei ole yksin asioiden kanssa vaan muilla on samoja haasteita elämässä. Vanhemmuusryhmä on myös avoin ryhmä, johon voi tulla mukaan kerran tai säännöllisesti. Ryhmä kokoontuu keskiviikkoina klo 13-14 Klubitalon kahviossa. Vanhemmuusryhmässä ei ole työntekijää läsnä vaan ryhmää vedän minä, Raija Kauranen. Kevään 2017 ryhmätapaamiset ovat ke 11.1., ke 25.1., ke 8.2., ke 22.2., ke 29.3., ke 19.4., ke 3.5. ja 24.5. Keskiviikkona  19.4.klo 13 Klubitalolle tulee perheneuvolan työntekijä kertomaan miten tukea murrosikäistä kohti aikuisuutta, mitä on hyvä vanhemmuus ja mistä apua ongelmatilanteissa? Samassa tilaisuudessa perheneuvolan työntekijä kertoo millainen on hyvä parisuhde, mitä voi itse tehdä parisuhteen hyväksi ja miten psyykkinen sairaus vaikuttaa parisuhteeseen ja miten parisuhde ongelmista voi selvitä?

TERVETULOA MUKAAN VERTAIS JA VANHEMMUUSRYHMIIN KLUBITALOLLEJ