Suvimäen Klubitalo

Diagnoosina ihminen.

Meitä on moneksi, kuuluu vanha sanonta ja se pitää paikkansa. Kaikki me, jotka luemme tämän kirjoituksen – sen kirjoittaja mukaan lukien – olemme ihmisiä.

Jokainen meistä on joskus sairastanut joko psyykkisesti tai fyysisesti. Meillä kaikilla on varmasti jonkinlainen epikriisi tai sairaskertomus, se on hyvin todennäköistä. Sairaskertomukseen on edetty oireilumme tai käytöksemme kautta.

Me kaikki olemme saaneet perimämme, jolla on henkinen sekä fyysinen vaikutuksensa siihen, keitä meistä tulee. Perimämme on jokaisella meistä ainutlaatuinen ja on ensimmäinen asia, joka vaikuttaa meissä ja muotoutuu jo ennen syntymäämme. Se, mitä tapahtuu syntymässämme ja syntymämme jälkeen, on jokaisella ainutlaatuista ja siitä lähtien olemme tarpeinemme perimämme varassa täysin riippuvaisia muista ihmisistä pitkän aikaa. Itseasiassa koko elämämme -tavalla tai toisella. Se, mikä meitä kaikkia yhdistää on, että olemme ihmisiä. Se on ensimmäinen diagnoosimme siihen, miksi meillä kaikilla on omat erityiset tarpeemme ja kaikki meitä yhdistävät tekijät. Ne saavat meidät käyttäytymään tai oireilemaan juuri sillä tavalla, kuin kukin ihminen tekee saatuaan kontaktin kaltaiseensa.

Emme osaa tai kykene juuri mihinkään syntyessämme. Sanotaan jopa yleismaailmallisesti, että seitsemän ensimmäistä elämämme sekuntia ratkaisevat tulevaisuutemme – näin väitetään – joko kolmannessa maailmassa tai täällä hyvinvointisessa maailmassa.  Oli niin tai näin, silloin olemme kokeneet jo vaarallisen tapahtuman, joka on syntymä. Sen jälkeen alkaa tapahtumien ja tarpeiden sarja, jota kutsumme elämäksi. Jokainen elämä on erilainen tarina siitä, kuinka olemme selviytyneet tähän hetkeen lukemaan juuri tätä tekstiä tässä ja nyt.

Elämämme koostuu erehdyksistä ja oivalluksista ja niitä seuranneista sanoista, ajatuksista sekä teoista, joita muut ihmiset, ympäristö ja me itse olemme tehneet elämämme aikana. Onko maailmamme ollut aina täydellinen ja olemmeko olleet onnekkaita sen jokaisessa hetkessä, jonka olemme eläneet – tuskin. Uskoisin, että epätäydellisyys on tavalla tai toisella maailmaa ja meitä kaikkia yhdistävä tekijä.

Jokainen toimii myös joskus vaistonsa (joka sisältää inhimillisiä ja eläimellistä tarpeita) varassa, mikä aiheuttaa joko vihaa, rakkautta tai jotain niiden väliltä. Hetkellisesti, mutta miksi? Vastaus on niin moniselitteinen kuin jokainen siinä hetkessä oleva ihminen kokee oman tarinansa elämänsä kanssa. Saatamme kuitenkin joskus unohtaa, että meitä jokaista yhdistää tavalla tai toisella aina se tosiasia, että meillä on jokaisella oma mittaamattoman arvokas ihmisarvomme.

Kun olemme riittävän monta kertaa kokeneet  pelkoa ja väkivaltaa henkisessä tai ruumiillisessa muodossa, alamme oirehtia. Oirehtiessamme olemme joskus hukassa itseltämme, emmekä ymmärrä miksi. Silloin syntyy toimintaa, jolla suojaudumme elämältä ja teemme ehkä jotain mitä oletamme itsemme tai muiden ihmisten odottavan meiltä. Se voi olla myös virhearviointi ja johtaa enemmän tai vähemmän harhaan. Jokainen meistä voi eksyä  siihen todellisuuteen joskus ja eksyykin. Silloin voi syntyä myös harhaluuloja muista ja itsestään. Syntyy ehkä vaikeuksia ja  sitten taas reagointi niihin. Se voi olla myös vaiston varaista sekä myös tavalla tai toisella sekavaa joko sisäisesti ja/ tai ulkoisesti. Voi syntyä ristiriitoja tarpeiden ja pelkojen sekä toisten ihmisten välille, joskus jopa yhteensovittamattomia. Ovatko ne sitten kuinka vakavia, sitä ei aina voi nähdä muut kuin tavalla tai toisella niiden kokijat tai näkijät.

Täydellinen kaaos tai outous voi enemmän tai vähemmän vakavasti eri yhteyksissä yllättää kenet tahansa joskus jossain. Se lienee seurausta siitä, että diagnoosimme on ihminen: ihminen, joka reagoi jostain kokemastaan tai tarpeistaan käsin. Sillä emme ole aina objektiivisia.

Toinen ihminen sitten arvioi ihmisen oirehdinnan omasta tiedostaan ja kokemuksestaan käsin.  Hän on ihminen, kenties sen lisäksi, että on myös psykiatri. Hänellä on yksi sama diagnoosi kuin potilaalla: hän on ihminen. Hänenkin objektiivisuutensa ja elämänsä saamansa koulutuksen lisäksi sisältää kertomuksen hänestä itsestään. Myös hän reagoi jotenkin.

Me kaikki olemme ihmisiä ja se on diagnoosimme siihen vajavuuteen, joka tekee maailmasta jatkuvasti oppimisen arvoisen. Opiskelkaamme kaikki enemmän ja vähemmän diagnosoidut sitä yhdessä ja jakakaamme oppimamme.

Sananen ilmastomuutoksesta..

Ilmaston muutos uhkaa ja siitä jos mistä olen huolissani. On toki hyvä että ihmiset ovat alkaneet heräämään että nyt on tosi kyseessä ja maapallon tulevaisuus näyttää huonolta. Olen iloinen siitä että osa ihmisestä ovat luoneet ympäristö ystävällisiä pakkauksia mikä on sinänsä erinomainen uutinen. Toivon että kaikkiin muovijätteisiin tulisi ympäristö ystävällisemmät pakkaukset ja muovi pakkauksia ei jatkossa olisi. Itse kulutan muovia onneksi melko vähän. Viikonloppuisin käyn viemässä muoveja kierrätys pisteeseen, mitä löydän luonnosta, sillä ympäristö asiat ovat minulle tärkeitä asioita. Valitettavasti olen huomannut ikävän osa puolen että on osa ihmisiä jotka eivät tunnu piittaavan ympäristöstä ja heittävät roskia luontoon. Erityisesti ulkomailla ihmiset heittävät muovi krääsää mereen joka ei todellakaan ole hyvä asia! pistää vihaksi kun tupakan tumppeja viskellään maahan. Luin eräästä artikkelista että tupakan tumppi luontoon viskattuna kestää monia päiviä että maatuu. Sen myrkyt leviävät luontoon mikä on vaarallista luonnolle ja eläimille. Pelkään, että jos tämä roskaaminen pahentuu ja jatkuu, pian voi olla liian myöhäistä pelastaa luonto ja maapallo kärsivät siitä pahimmillaan niin paljon, ettemme voisi enää siihen millään olo muodollamme vaikuttaa positiivisempaan suuntaan.

Ilmaston muutos kattaa myös sää olosuhteita. Tulee paljon enemmän luonnon katastrofeja, kuten vaikkapa taifuuneja. Pelkään että tulevaisuudessa emme ihmiskuntana pysty asumaan tulevaisuudessa jos maapallo muuttuu radikaalisesti että ihmisin kunta kuihtuu lopulta pois. Kerään välillä luonnosta tölkkejä sillä ne eivät kuulu luontoon. Haluaisin tietää että miksi te ihmiset roskaatte luontoa? Ympäristö asiaan voi vaikuttaa monella tavalla. Esim. kierrätyksellä. Ja sillä että vähentää muovinkulutusta ja esim. sillä että käyttää ympäristö ystävillä pakkauksia mikä ei kuluta tai rasita luontoa. Haluan että tulevaisuudessa meillä ihmiskunnalla olisi hyvä ja puhdas luonto ja metsät voisivat hyvin, samoin järvet ja meri olisi puhdasta missä olisi vedenlajisia asukeilla turvallista ja hyvä elää. Ja kierrättäkää ihmiset ja pankaa roskat sinne minne ne kuuluvat! Se voi kuulostaa pieneltä teolta, mutta on suuri apu maailman luonnollemme, Se on myös fiksu tapa ja hyvä esimerkki jälkikasvullemme, näyttää että on hyvä tapa muuttaa maailmaa kierrättämällä oikea oppisesti, ja mahdollisimman fiksulla tavalla!

Klubitalossa huolehdimme ympäristöstä esim. kierrättämällä jätteet ja uusio paperit hyödyntämällä pieleen menneitä tulostuksia uudelleen. Klubitalojen toimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset. Suomen Klubitalot ry on ehdottanut lisäykseksi näihin laatusuosituksiin eko-standardia, joissa maailman Klubitalot ottaisivat huomioon ympäristön vaikutukset omassa toiminnassaan. Tämä on vielä työn alla sillä se ei tapahdu hetkessä. Henna-Riikka

Mielenterveys – mitä se on?

Maailman mielenterveyspäivä on jälleen ajankohtainen. Tänään 10.10. miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa osallistava päivä sisältää erilaisia tapahtumia ja tempauksia, joilla ajetaan oikeuksia sekä tehdään vaietusta, mutta erittäin yleisestä aiheesta näkyvää sekä pyritään poistamaan stigmaa, joka mielenhäiriöissä on tänäkin päivänä.

On surullista luettavaa ja katseltavaa, kuinka suurista tilastoista puhutaan suomalaisten psyykenlääkkeiden käytöstä. Vuosittain vähintään lyhyen ajan niitä syö 700 000, joista masennuslääkkeiden osuus on 450 000. Samalla tilastot tuovat useita kysymyksiä pohdittavaksi, kuten sen, miten hyvinvointivaltio on näin pahoinvoiva, vaikka Suomessa olemme tutkitusti maailman onnellisin kansa? Kuinka meillä on edelleen vahvat ennakkoluulot mielenhäiriöitä potevia kohtaan? Miksi aihe on yhä hävettävä ja tuo lähes poikkeuksetta leiman sairastuneen tai muuten pahoinvoivan otsaan?

Olen nähnyt erilaisia elämää nurjalta puolelta kokeneita sekä eläneitä ihmisiä. Ei tarvitse oppikirjoja serotoniini- ja dopamiinituotannoista, jotta voi ymmärtää lähellä olevien ystäviemme kertomuksia heidän vaiheistaan sekä ymmärtää heidän kokemiaan kolhuja. Kuunteleva korva voi monesti todeta, että sairastuminen on hyvin ymmärrettävää, sekä sen, ettei meistä kukaan ole suojassa psyyken ongelmilta. Eivät ne vahvimmatkaan.

”Ihmiset pitävät minua hulluna” on usein lause, jonka kuulen. Sana ”hullu” tuntuu olevan ns. terveiden naapureiden illuusio jostain vaarallisesta mielipuolesta, joka on valmiina hyökkäämään päälle. Jos suomalaiset lakkaisivat bilettämästä tai jättäisivät sen perjantaipullonsa Alkoon, en näkisi missään ainuttakaan sekopäätä tai sellaista, johon sana ”hullu” voisi edes jokseenkin hetkeksi sopia.

”Kymppikymppi” -teema tuo toisenlaisenkin näkökulman tarkasteltavaksi: mitä mielenterveys on tänä päivänä ja kenellä hyvä sellainen loppupeleissä on? Kuka sen voi muuttuneessa maailmassa viime kädessä määrittää?

Onko sellaisella ihmisellä hyvä mielenterveys, joka käy töissä tai opiskelee vailla tunnetaitoja jo viidettä tutkintoaan, huolehtii perheestään ja hukuttaa vapaa-aikansa tekemiseen, ettei tarvitsisi kohdata ahdistusta?

Entä työtön tai eläkkeellä oleva, joka osaa ottaa tilanteensa ihmisten edessä hyvin, mutta yksin jäädessään huomaa usein olevansa masentunut, yksinäinen, surullinen ja kokee olevansa ”turha” tai hyödytön. Perustuuko hänen hyvä psyykeensä naamioihin?

Mielenterveys on häilyvä käsite, jonka rajat menevät paljon kauempana kuin luulisi. Jonain päivänä mielen heilahduksiin tipahtaa meistä jokainen, ja silloin potentiaali niistä nostamaan ylös löytyy ennen kaikkea heiltä, jotka leima otsassa kulkevat joukossamme ja usein tarjoavat auttavan kätensä kaatuneelle, jos annamme luvan. Kun terve ihminen taas kaasuttaa töihinsä, leiman kanssa matkaa jatkava tuli toteuttaneeksi omalta puoleltaan Raamatun kultaisen säännön, joka monilla meillä on mottonammekin: ”Kaiken minkä tahdot itsellesi tehtävän, tee se lähimmäisellesi”.

– Niina Sagulin

20-vuotis synttärit

Meille monille jäsenille tärkeäksi kohtaamispaikaksi tullut Klubitalomme täytti pyöreät kaksikymppiset. Oli siis suuri syy valmistella syntymäpäiväkemuja koko yhteisön voimin jo kauan ennen itse suurta päivää. Hommaa olikin ollut enemmän ja vähemmän, jotta tuo juhla onnistuisi saamaan sille kuuluvan arvokkuuden sekä taloon eri tavalla kuuluvien ihmisten tunnetta olevansa jonkin erityisen äärellä.

Koko porukka, lähemmäs sata juhlavierasta, täyttivätkin juhlavasti koristellun Klubitalomme tilat tiiviisti kohottaessaan maljaa Eija Rautakorven johdolla. Olli Piirtola piti hallituksen puheenjohtajan roolissa juhlapuheen, josta jäikin hauskasti mieleen nykyaikainen tyyli lukea puhe paperittomasti älypuhelimelta. Konsta Niskavaara otti kitaran käteensä seuraavana vuorossaan ja esitti meille Juha Tapion uudempia lauluja taitavasti yleisö huomioiden. Tuo ”Sinun vuorosi loistaa”-esitys oli monella tavalla puhutteleva, koska todellakin, meistä jokainen loistaa vuorollaan ja tulee Klubitalossamme halutessaan erityismuistetuksi ja juhlituksi. Meillä kaikilla on oma paikkamme yhteiskunnassa ja voimme olla toinen toisillemme tueksi ja erityisesti iloksi.

Juhlan edetessä kaksi jäsentä muistelivat Klubitalomme alkuaikoja 20 vuotta sitten, tietovisassa me uudemmat jäsenet opimme paljon talon historiasta. Monenlaista on mahtunut keltaisten seinien sisälle vuosien kuluessa, tuli mieleeni kuunnellessani oikeita vastauksia kysymyksiin, kunpa olisin itsekin tullut joukkoon jo paljon aikaisemmin. Erityisarvostus nousi vanhimpia jäseniä sekä työntekijöitä kohtaan, jotka ovat olleet luomassa meille nuoremmillekin ikään kuin tietä siihen Klubitaloon, joka järkähtämättä seisoo keskellä kaupunkia palvelemassa suurta ihmisjoukkoa edelleen tämän päivän toimintamuodoillaan sekä näkyvyydellään Keski-Suomessa.

Täytekakkukahvit ovat juhlien parhaita tapoja saada arvokas hetki arvokkaaksi. Kakku oli valtavan kokoinen kesäisine koristeluineen! Jäsenet esittivät esityksiä sekä pitivät puheenvuoroja meille muille iloksi ja rohkaisuksi, kaikilla oli tilaisuus kertoa muistojaan tai muuten vaan kertoa, mitä Klubitalo juuri hänelle merkitsi.

Ei ole juhlia ilman yhteiskuvaa, ei tätäkään juhlaa. Juhlaväki asettui ulko-ovelle ikuistamishetkeä varten – itse kullakin paineita oman ulkonäkönsä suhteen, millainen foto sitä jää kirjoihin ja kansiin. Ulko-ovella ikuistettu tähtihetki oli paikkansa puolesta mitä mainioin. Meistä jokainen talon toiminnassa ollut sekä edelleen oleva on joskus eka kerran tullut avoimesta ovesta sisään tupaan. Ovet ovat olleet avoinna meille kaikille, jotka jollain tavalla työskentelemme mielenterveyden parissa. Osa toki tekee sitä itsekseen ja joukko ihmisiä ammatikseen.

Juhlamme yhteislaulujen sanoin suuronnittelut 20 vuotiaalle Klubitalollemme: Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeää, koska me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Me ollaan elämän sankareita, ihan jokainen.

Suvimäen klubitalolla käymisestä…

Hei!

Haluan kertoa teille kokemuksia Suvimäen klubitalon käymisestä, jäsenenä. Tahdon lämpimästi suositella käymistä Suvimäen klubitalolla. Täällä on rento ilma piiri, ja minulla on täällä turvallista olla. Parasta täällä käymisessä on että saan olla rohkeasti oma itseni, eikä minun tarvitse hävetä täällä käymistä. Käyn täällä sen takia, etten jäisi neljänseinän sisälle, ja sen takia, miksi käyn täällä kun minulla on ongelmia mielenterveyden kanssa.

Täällä talossa pystyn unohtamaan kuitenkin sen ja voin rohkeasti jutella ohjaajien tai klubilaisten kanssa siitä miten on mennyt arjessa elämiseen tai ihan muuten vaan jutella. Jos ei halua tehdä mitään voi seurustella ihmisten kanssa tai tehdä kone asioita, Täällä mm olen oppinut kahvilan pitoa, ja siihen kuuluvaa kassalla rahojen laskemisessa ja  keittiössä oppimia taitoja, kuten esimerkiksi leipomisessa ja ruuan laitossa. Parasta siellä on kun oppii ruuanlaitossa olevia uusia ruokareseptejä mitä en ole aikaisemmin osannut valmistaa .Työ ja opinto yksikössä taas tykkään kuvittaa ja kirjoittaa blogipäivityksiä.

Minulle itseilmaisu on todella tärkeää, siksi tykkään kuvittaa ja kirjoittaa ajatuksia paperille sillä se on minun tyylini tehdä asioita mistä pidän. Jos tarvitsen jossakin apua tai minulla on huolia, käännyn rohkeasti ohjaajien puoleen. Täällä ohjaajat ovat mukavia, ystävällisiä ja luotettavia. Käyn Suvimäen klubitalolla aina keskiviikkoisin. Silloin meillä on kasvisruokapäivä. Kasvisruuat ovat täällä todella herkullisen makuista. Parasta on että saa välillä tuoretta sämpylää, sekä ruuan yhteydessä raikasta ja terveellistä salaattia missä on ravitsevia vihanneksia.

Muistan kun tulin tänne ensimmäistä kertaa, olin hyvin ujo, ja arka ja istuin monesti nurkassa kyhnöttämässä enkä puhunut paljoakaan, ja olin usein omissa maailmoissani, sekä hyvin mietteliäänä, mietin siinä vaiheessa että ”mitäs jos en kuulu joukkoon”? Mutta kun tutustuin taloon ja klubilaisiin koin siinä melko nopeasti, että tämä paikka tuntuu turvalliselta ja minulla ei olisi mitään hätää. Voin siis sanoa omasta kokemuksesta, että minut otettiin hyvillä mieliin vastaan ja otetaan edelleenkin, Siinä vaiheessa tunnen itseni tervetulleeksi ja se saa piristystä päivääni, sekä paljon hyviä syytä jatkaa täällä. Ei haittaa, jos sinua jännittää, sillä hyvin se menee!

Kannustan sinua rohkeasti tutustumaan Suvimäen paikkoihin ja täällä työskenteleviin ihmisiin! Olen saanut lisää itseluottamusta ja kokemusta siihen että uskallan yrittää. Odotan aina keskiviikkoa, siksi että pääsee näkemään ihmisiä ja pääsen piirtämään. Ihan aina en saa inspiraatiota kirjoittaa tai piirtää. Silloin on hyvä hetki hengähtää ja huokaista ja laittaa rentouttavaa musiikkia soimaan ja siinä vaiheessa saan syyn jatkaa ja yrittää uudestaan, antamatta periksi. Jos en kävisi Suvimäellä, uskoisin arki viikkoni olleeni hyvin sumuista ja utuista ja hyvin takkuista. Täällä järjestetään myös paljon vapaa-ajan toimintoja mihin voi rohkeasti osallistua, jos haluaa.

Lopuksi haluan kiittää henkilökuntaa, ja ohjaajia siitä että olen saanut olla Suvimäellä .Haluan jatkossakin käydä täällä sillä tämä paikka tuo arkeeni sekä mieleeni lisää valoisuutta, avoinmuutta, ja mukavaa vaihtelua arkeeni. Kiitos kun luit uusimman blogitekstini!

Henna-Riikka

Norway calling

Mikä ihmeen Erasmus+ ?

Nuorille ja aikuisille Erasmus+ -tarjoaa mahdollisuuden lähteä ulkomaille laajentamaan osaamistaan. Ulkomaankokemus vahvistaa muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavia avaintaitoja ja osaamista, avartaa maailmankuvaa ja parantaa itsetuntemusta.

Ohjelman tarjoama taloudellinen tuki edistää tasavertaista osallistumista.

Organisaatioille Erasmus+ antaa avaimet kansainväliseen yhteistyöhön ja kehittää henkilöstön osaamista. Kansainvälinen yhteistyö lisää organisaatioiden vetovoimaisuutta ja mahdollistaa hyvien käytänteiden jakamista oman organisaation kehittämiseksi.

(https://www.oph.fi/fi/ohjelmat/mika-erasmus-ohjelma 25.7.2019)

Erasmus+ ohjelman turvin ”Tukea  työhön ja opintoihin”- projekti sai alkunsa

13.5 oli onnekas päivä Suvimäen Klubitalolaisille. Silloin saatiin tieto, että olemme saaneet rahoitusta Erasmus+ – ohjelmalta, jonka avulla pääsemme osallistumaan Klubitalojen Maailman seminaariin 28.9-3.10.2019. Osallistumisen tarkoituksena on kehittää monipuolisesti työ- ja opintoyksikköä.

Jo ennen päätöksen saapumista oli yhteistuumin mietitty reissun tuomia mahdollisuuksia niin jäsenten- kuin työntekijöidenkin näkökulmasta, mutta tosi toimiin ja matkasuunnitelmien tekoon ryhdyttiin heti päätöksen tupsahtaessa Klubitalon postiluukusta sisään.

Seuraavassa jäsenen mietteitä matkan suunnittelusta ja toteutuksesta tähän mennessä.

Osloon syksyllä

Olin käynyt jo pitkään työ- ja opintoyksikössä ja Anu rohkaisi minua hakemaan mukaan Klubitalojen maailmanseminaariin. Se pidetään Oslossa syys-lokakuun vaihteessa. Lähetin työ- ja opintoyksikköön lyhyen englanninkielisen hakemuksen ja tässä sitä ollaan, melkein lähdön kynnyksellä. Olemme tehneet jo paljon matkavalmisteluja, lentolippujen hankinta ja seminaari-ilmoittautuminen on jo tehty ja itse olen hankkinut itselleni virallisen henkilökortin. Perhoset alkavat jo lennellä vatsanpohjassa samalla kun valmistelut tekevät lähdön konkreettiseksi. Olen innolla lähdössä matkaan, Norjassa en ole vielä käynytkään.

Olen käynyt kerran viikossa Klubitalon englanninkielen ryhmässä, mutta vielä pitäisi prepata englanninkielen taitoja. No, onhan tässä vielä aikaa. Työpajan pitäminen englanniksi jännittää minua ehkä kaikkein eniten. Mutta reissulta saa varmasti uusia kokemuksia ja on mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten muissa maailman Klubitaloissa toimitaan. Ehkä muiden Klubitalojen kokemuksista voi ammentaa jotain uuttakin Suvimäen Klubitalon toimintaan. Odotan myös innolla muiden Klubitalojen edustajien tapaamista ja heidän kanssaan syntyy varmasti mielenkiintoisia keskusteluja.

– Osloon lähtijä

Suomessa Erasmus+ -ohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta vastaa Erasmus+ -ohjelman kansallinen toimisto Opetushallituksessa.

Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.

Uuden toiminnanjohtajan tervehdys

Elämään mahtuu parhaimmillaan muutama suuri tähtihetki. Minulle yksi sellainen tapahtui kun sain tammikuisena iltana kuulla tulleeni valituksi Suvimäen Klubitalon toiminnanjohtajaksi. Haluankin kiittää kaikkia luottamuksen osoittamisesta sekä siitä lämpimästä vastaanotosta, jota olen saanut talolla kokea. On hienoa olla mukana viemässä Klubitaloaatetta eteenpäin!

Omaan työhistoriaani kuuluu useita työllisyysprojekteja järjestökentällä. Mielenterveyden keskusliitossa Helsingissä työskentelin 14 vuotta työllisyyspäällikkönä, jolloin olin muun muassa kehittämässä työhön- ja opintoihin liittyvän tukipisteen toimintaa ja voimavarakeskeistä työhön valmennusta. Ne olivat antoisia ja opettavaisia vuosia.

Suvimäen Klubitalolla on monia syitä olla ylpeitä itsestään. Olemme Suomen kolmanneksi suurin Klubitalo; niin jäsenmäärältään, kuin kävijämäärillä mitattuna. Talolla on hyvin osaava henkilökunta ja ilmapiiri on kannustava ja välittävä. Tunne, että on tervetullut, on meille jokaiselle ensiarvoisen tärkeä asia.

Ulla on tehnyt loistavaa työtä Suvimäen hyväksi ja voin hyvillä mielin aloittaa tämän yhteisen matkan uutena johtajana. Minulle on tärkeää, että olemme yhteisö, jossa jokainen voi kokea arvostusta, saada toivoa ja rohkaistua omissa tavoitteissaan. Jokainen on tervetullut omana itsenään ja saa osallistua yhteisön toimintaan sen mukaan mikä itselle tuntuu parhaalta.

Minulle on tärkeää kunnioittava ihmisten kohtaaminen ja kannustaminen; näiden lisäksi tässä tehtävässä arvostan erityisesti klubitaloaatteen vertaistuen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden korostamista. Uskon vahvasti työn tekemisen kuntouttavaan voimaan; Klubitalon työ-orientoitunut päivärytmi ja siirtymätyömahdollisuus ovat asioita, joiden kehittämiseen haluan sitoutua. Tärkeää on myös se, että kun voimat ovat vähissä, saa myös levätä ja on yhtälailla tervetullut Klubitalolle saamaan voimaa yhteisöllisyydestä, ryhmistä ja virkistystoiminnasta.

Klubitalotoimintaa kuvastaa mielestäni hyvin seuraava ajatelma:

 ”Kaikella on aikansa. On aika kulkea tarpeen tullen edellä ja aika myös jättäytyä jälkeen.  

On aika levätä ja aika olla liikkeessä.”

Tullaan siis tutuksi talolla!

Eija Rautakorpi

toiminnanjohtaja

Löytöretkellä- kohti tervettä seksuaalisuutta

Terve seksuaalisuus lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja. Minun seksuaalisuus haavoittui jo nuorena. Hyväksikäytön seurauksena tuo luonnollinen asia muuttui hävettäväksi ja pelottavaksi. Avioeron jälkeen yritin tukahduttaa nuo luonnolliset tarpeet ja kyvyn kokea mielihyvää. Jokainen meistä kaipaa läheisyyttä, hellyyttä, turvaa ja lohtua. Psyykkisesti sairaana minun on vaikea löytää elämänkumppania. Siitä huolimatta minulla on oikeus läheisyyteen, hellyyteen, turvaan ja lohtuun.

Minun on tarvinnut vahvistaa omia rajojani, koska ne on moneen kertaan rikottu. On ollut tarve tutustua omaan kehoon ja alkaa arvostamaan kehoa. Nyt kun olen toipunut menneistä, olen havahtunut siihen, että olen arvokas ja rakastettava. Ilman omanarvontuntoa joutuu helposti suhteeseen, jossa tulee kaltoin kohdelluksi.

Kun annoin itselleni luvan kohdata oman seksuaalisuuteni tajusin, että tuo seksuaalisuus on minussa vahvaa. Se on kuin elämän virta minussa. Se luova voima, jolla kohtaan itseni ja toiset ihmiset. Se on ilma, jota olen vihdoin uskaltanut alkaa hengittää. Se on rohkeutta ja luovuutta. Seksuaalisuus on meissä jo syntyessämme. Elämme seksuaalisuuttamme todeksi eri tavalla eri ikäkausina.

Seksuaalisuuden ongelmiin on olemassa apua esim. seksuaaliterapia tai seksuaalineuvonta. Apua voi kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta. Terapian avulla elämääni palasi ilo ja hyvinvointi.

Kirjoitan aiheesta , koska vertaisryhmässä pe 24.5 klo 13 on aiheena seksuaalisuus. Silloin on mahdollista puhua aiheesta ja jakaa omia kokemuksia toisten kanssa. Tuohon ryhmään mahtuu 6 jäsentä. Ryhmä on luottamuksellinen. Ryhmässä on mahdollisuus keskustella omasta miehuudestaan tai naiseudestaan, kehon arvostuksesta ja aistimuksista, turvallisista rajoista, omasta arvosta ja rakastettavuudesta sekä mahdollisuus pohtia oman seksuaalisen hyvinvoinnin lisäämistä ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Toinen samanlainen ryhmäkerta seksuaalisuudesta on syksyllä 2019. Ryhmään ilmoittaudutaan kahvion seinällä olevaan nimilistaan.

Nautitaan elämästä eri aistein.

Terv. ryhmän vetäjä Raija Kauranen